I wish I was a snowflake

oon syönyt viime päivinä taas ihan liikaa. mikä siinä illassa aina on kun pitää mässyttää ennen nukkumaan menoa... raivostuttavaa. noh, tänään saa rasvaklöntit taas kyytiä kun käyn siivoamassa sen kämpän. ajattelin vetää ihan apinan raivolla niin pääsee nopeesti siitäkin hommasta.

5 tuntia unta takana ja siihen tyssäs mun nukkuminen. noh, parin tunnin päästä pitäis kuitenkin olla jo hereillä niin ei se oo niin just.

9ltä psykiatri... mitähän sillekkään sanon. perseelleen menee, anna paremmat lääkkeet? luultavasti jotain siihen suuntaan. ei vaan millään jaksais nyt mitään.

pian on taas muutto, jyväskylään kai seuraavaks. muutan sinne yksin, toinen jää tienaamaan rahaa vielä jonkun aikaa. ajatus yksin asumisesta pelottaa vähän, toisaalta ei jaksais odottaa ollenkaan. sais olla ihan rauhassa pitkästä aikaa.

sais ehkä laihduttuakin muutaman kilon kun ois yksin...

fato

ruuaton päivä, en oo syöny mitään. ei edes huvita mutustaa salmiakkia, vaikka ostin niitä yhen rasian ihan vaan koneella olemista varten. ihan hyvä vaan.

oon vaan ollu sisällä tän päivän, jos kauppareissua ei lasketa. läski olo.

sekametelisoppaa

oon todella pettyny itteeni. paino vaan nousee. ehkä se johtuu kaikesta stressaamisesta, mutta mun ei tarvii tehdä enää sitäkään, joten kaiken pitäis olla nyt ihan ok.

oon alkanu juttelemaan mun sedälle aika säännöllisesti. äskenkin laitoin sähköpostia kun se oli aamulla laittanu mulle. mukava tietää että edes jotain sukulaista kiinnostaa mun asiat.

menkatkin alko tänään. kaks viikkoa myöhässä kaiken stressin takia, mutta kunhan nyt joskus sentään tuli. jotenkin ällöttävä olo aina niiden aikaan.

tänään en oikeen tiiä mitä tekisin, varmaan siivoan, ellei joku ehdi ensin. tod. näk. ei ehdi. pitäis myös muistaa alkaa ettimään mun tekemiä töitä jotka näytän siskolle josko se haluais tehdä niistä kortteja sen firmaan, saattaisin saada rahaa jos se haluaa jonkun kuvan tai kuvia. se ostaa multa kai käyttöoikeudet niihin sitten. oon myös ottanu valokuvia jotka pitää ottaa mukaan porukoille jonne se mun sisko tulee kattomaan niitä, ellen mä sit käy sen luona samalla reissulla.

jotenkin tyhjä olo kun ei oo tekemistä silleen paljoa. mitä nyt tiskit pitää viedä toiseen keittiöön koneesees, elukat ruokkia, kissanlaatikko siivota ja järjestää täältä huoneesta likaset vaatteet pyykkikoriin. siinä kaikki mitä tänään päätin että pitää tehdä, tai oikeastaan siinä on kaikki mitä täällä voi tehdä.

uskomattoman tylsää. surffailen varmaan koko päivän taas netissä kuolaamassa kaikkea mitä en voi vielä pitkään aikaan saada. eilen kattelin vaatteitakin korujen ohella. nettishoppailu on kyllä ihanaa terapiaa mulle. :)

tänään voisin koittaa olla syömättä niin kauan kun mahdollista ja yrittää keskittyä siihen että en syö mitään enää lääkkeiden ottamisen jälkeen. en tajua miks mä syön aina sillon ihan hirveästi. kai se on kun kaikki estot lähtee ja on niin tokkurassa ettei välitä mitä päivällä on ajatellu.

stuff

olin itsekäs paska ja tilasin itselleni kaksi kullattua hopeasormusta. en kyllä ansaitse niitä kun en ole pystyny edes painoa tiputtamaan mutta välillä pitää vähän hemmotella itteään. ehkä jos palkitsen itteni näin etukäteen, on sitten taas helpompi jatkaa... päätin tilata itelleni sitten taas jotain kivaa kun pääsen ekaan tavoitteeseen ja sen jälkeen aina uuden ja uuden lahjan kun pienenen.

myyn netissä mun turhia koruja pois ja yhen sähköpostin sain jo takasin päin, saatan tienata 5 euroa. saas nyt nähdä haluaako joku ostaa noita muita mun laittamia koruja, laitoin yhen riipuksen ja lävistyskoruja myyntiin kans.

alan pikkuhiljaa päästä tähän myymisen makuun. kun meen vanhemmille, käyn läpi kaikki mun tavarat ja pyydän äitiä ottamaan kirppispöydän ja myymään ne mun puolesta, saisin silleenkin rahaa. tai sitten otan ite sen pöydän ja meen porukoille siks aikaa kun mulla on se pöytä. mulla on niin paljon tavaraa siellä että on vaan ihana päästä osasta eroon. suurin osa niistä kyllä lähtee.

fuck, fuckkedy fuck fuck fuck.

tänään en uskaltanut edes käydä vaa'alla, koska tiedän painoni nousseen. söin eilen illalla ihan järjettömästi. inhottaa. jospa tänään olis parempi päivä. pitäis varmaan syödä aamupalaa niin ei tulis niin nopeasti nälkä. ei se kyllä päivällä ole niin just, ei mulle päivällä nälkä tule, vaan illalla just ennen nukkumaanmenoa. aina lääkkeiden jälkeen ja just ennen kun nukahdan.

ihmisvihani kasvaa kohinalla. tuntuu siltä kun anoppi vakoilis mua tai jotain, se hiippailee ympäriinsä ja tunkee nokkansa liikaa meidän elukoiden ruokintaan ja koiran ulkoiluttamiseen... tänään heräsin siihen kun se kaiveli kaappeja ja oli ruokkimassa meidän kissoja. koiralle se luuli ilmeisesti salaa antavansa herkkupaloja kun olin vessassa. kuulin kun se kuiskaili koiralle. en pidä siitä että se antaa koiralle joka päivä niin paljon herkkupaloja. ei se mua haittaa että se aamulla käyttää sen ulkona, mutta jättäis sen ruokinnan mulle. koirahan menee sekasin siitä että kuka sen emäntä on ja kuka ei! äsken se tuli tökkäämään mua olkapäähän ja sanoi että naapurin ukko oli soittanu ja uhannu poliiseilla jos me ei pidetä koiraa kiinni... vittu kun tietäisin sen ukon niin kävisin sanomassa sille pari valittua sanaa...

asioiden näin ollen haluan vaan pois täältä. tää ei ole mun paikka, en ole lähelläkään onnellista täällä. haluan johonkin missä voi tehdä edes jotain ilman että mua arvosteltais siitä. en kohta enää kestä olla niinkun kaikki olis muka hyvin. oon jo muutamana päivänä ollu aika hiljanen ja mitä hiljasempi oon, sitä enemmän tuntuu että mua arvostellaan. minkä minä sille voin ettei koko ajan jaksa olla hymy korvissa tai ei kiinnosta jutella turhista asioista mistä en edes tiedä mitään. tuntuu että viime päivinä nuo on tarkoituksella jutellu sellasista asioista joista en tiedä mitään, ihan vaan mun kiusaks. mä haluan vaan omaan kotiin piiloon kaikilta katseilta ja arvostelulta. mä en jaksa tätä. kun vaan pääsiskin pois äkkiä. tässä tilanteessa tulee välttämättäkin mieleen se yksin asuminen. olisin niiin valmis muuttamaan pois täältä vaikka heti huomenna.

must must must

söin sitten aamupalaksi leivän, juustoa ja kurkkua. ruuaksi oli perunoita ja jauhelihapihvejä. söin kaks kumpaakin. tuntuu paljolta.

käytiin sossussa ja kaupassa ja ostettiin ruokaa elukoille ja mulle mehua, kurkkua ja jugurtteja. syön varmaan illan mittaan taas kurkkua ja tuon juuston loppuun jos mulle tulee nälkä. nyt ei kyllä ole yhtään. oon kuitenkin hereillä vielä 8 tuntia, joten tuun varmaan olemaan nälkänen jossain vaiheessa.

kun sain itteni revittyä ylös sängystä ja siivottua ja käytyä asioilla, piristyin ja nyt tekis mieli tehdä vielä jotain. en kuitenkaan tiedä jaksanko eli viitinkö. mun ongelma on tää perkeleen laiskuus joka iskee aina väliin kun meinaan laihtua. koitan kuitenkin lohduttautua sillä että tuun tänään kuitenkin tekemään vielä jotain, eli en jää kuitenkaan vaan makaamaan sänkyyn koko päiväksi. koiraa on käytettävä ulkona jne...

kunpa oliskin nopea ratkaisu...

pics n' stuff

aamupaino oli tyydyttävä, vaikka yöllä söinkin leivän lääkepäissäni taas, ylläri... kun siitä tavasta pääsisin eroon niin olis ihan hyvä.

pelottavaa kyllä, mä sain hyvää thinspiraatiota mun sedältä, joka on jotain 60v!! se kannustaa mua liikkumaan ja varsinkin kävelemään, koska se itse kävelee joka päivä 10 km ja käy päivittäin vaa'alla myös, vaikka se ei mun mielestä ainakaan oo todellakaan mikään lihava. jännää. sekin taitaa olla vähän sairas. :P

latailin taas uusia kuvia koneelleni, joten tässäpä: 

tässä kuvassa tykkään tuon kropan soljuvuudesta, tasaisuudesta ja siitä miten vyötärö muuttuu lantioksi^

tämä tyttö taas on ihanan siro ja pieni, niin hentoinen... ihana! (alhaalla)

 rintalasta... <3

ja näissä kahdessa kiehtoo jalat... niin ihanat ja kapeat! omani muistuttaa lähinnä puun kantoja tällä hetkellä tai elefantin jalkoja, suorat pötkylät jotka tuntuu vaan hyllyvän läskeissään... mutta nämä jalat näissä kuvissa... ihanaa, tavoittelemisen arvoista, kaunista! <3

tänään en tiedä vielä syönkö aamupalaa, olen vähän kahden vaiheilla. ehkä syönkin. jääkaapissa olis juustoa, jugurttia ja kurkkua. ehkä saatan tehdä leivän, jos uskallan mennä talon toiseen päätyyn. toisaalta jos teen leivän, siinä on enemmän kaloreita, joten en tiedä.

tänään tulee kuitenkin syötyä taas se ruoka, ja ehkä iltapalaksi kurkkua ja jugurtti. en tiedä. vaikea tehdä päätöksiä. 

pics

sain siis koneeni toimimaan, joten hyökkäsin heti weheartit:iin ja latasin kuvia jotka oli aivan ihania. mun on aina pakko ladata koneelleni kaikki parhaat kuvat mitä näen, joten tässä vähän satoa:

mä niiiin himoitsen tuota haurasta tilaa. siihen on vielä tosi paljon matkaa, mutta silti... mä haluan tuohon tilaan aivan käsittämättömän paljon. tää halu on ylittäny mun halun saada lapsia, mikä on todella merkittävää mun menneisyyden huomioon ottaen. oon yhden lapsen menettäny nimittäin ja sitä kaipuuta oon täyttäny hamstraamalla eläimiä. laihtumisen halu menee jopa sen edelle. 

mä vaan inhoan itteäni niin paljon, sitä millanen läski musta on tullu, millanen oon aina ollutkin. miten en oo koskaan pystyny puuttumaan siihen asiaan kunnolla. miten en oo onnistunu laihduttamaan vaikka aloin murehtia painoani jo kutosluokalla, eli melkein kymmenen vuotta sitten. oksettavaa miten selkärangaton paska oonkaan...

nyt alan kattomaan taas mun thinspo-ohjelmaa jonka jälkeen meen saunaan kiduttamaan itteäni, koska tänään en edes käyny ulkona. jos sitä huomenna jaksais niin olis ihan jees. mä kyllä vähän veikkaan etten jaksa huomennakaan. masennuskausi on nimittäin taas aluillaan ja olo on todella lannistunut ja paska. huomiselta voi kuitenkin aina toivoa parempaa... kai.

just like the old days

aah, sain oman koneeni vihdoinkin toimimaan. sain jopa laitettua saman selaimen kun mikä mulla oli ennen kaikkia ongelmia, joten kaikki mun sivut ja suosikit on pysyny omilla paikoillaan, ihanaa! nyt vaan surffailemaan niille ihanan luisille sivuille kun ennenkin. en malta odottaa kuvien lataamista koneelle!

yfhkbnm

tänään en oo jaksanu tehdä mitään. oon vaan maannu sängyssä ja kattonu telkkaria syöden sen pienen pussin sipsiä, kurkkua ja aurajuustoa. se juusto ei ollutkaan niin hyvää kun luulin, joten jätin osan syömättä. söin sitten kurkkua.

saas nähdä millanen päivä huomisesta tulee, en vaan halua olla tekemättä mitään. pääsisimpä jo porukoille, siellä olis kotoisa olo.

jostain syystä en oo oikeen onnistunu kotiutumaan tänne, tuntuu koko ajan niinkun astuisin jonkun varpaille, vaikka olisinkin vaan meidän makuuhuoneessa kattomassa telkkaria. koko ajan on sellanen painostava tunne josta en pääse eroon. ja ruokailut... kaikki syö samaan aikaan pöydän ääressä ja keskustelee... en mä oo tottunu sellaseen, ei meillä ikinä oo tarvinnu puhua ruokapöydässä... en oo edes syöny pöydän ääressä moneen vuoteen säännöllisesti... tää kaikki tuntuu niin oudolta ja vieraalta, ahdistavalta. ainoa pakokeino on mennä pääni sisään ja olla syömättä. pelkään mennä toiseen päähän taloa, mutta sinne on pakko mennä joka päivä monta kertaa, koska ainoa vessa on siellä. siellä on myös appien makuuhuone ja keittiö, joten en osaa rentoutua edes vessassa, kun pelkään koko ajan että ne kuulee mut siellä. pelkään muutenkin koko talon toista päätä, koska siellä kummittelee, ja mulla ei oo kovin ruusuiset kokemukset kummituksista.

eli tiivistettynä mua ahdistaa ja pahasti, mutta en voi sille mitään.

the pawn shop

paino olikin laskenu melkein kilon. alan jo huomata kroppani hieman kiinteytyvän, mikä vaan kannustaa jatkamaan eteenpäin kovemmin.

tänään jäi aamupalakin välistä, koska heräsin vasta niin myöhään etten viiti syödä vielä. ruoka on kuitenkin jo noin tunnin päästä niin turha tunkea itteensä mitään sitä ennen. koitan tänään vähän hillitä sitä itse ruuankin syömistä, kun yleensä tulee siinä syötyä aika paljon.

tänään saattaa tulla rahaa, kun muru vei meidän korut korukauppaan, jos ne ostais ne pois. jos pari sataa sais tai edes sen satasen niin olisin tosi tyytyväinen. inhottaa olla rahaton.

mun on tehnyt hirveesti mieli kaikkea hyvää viime päivinä. eilen himosin sourcream and onion sipsejä ja aurajuustoa, täytyy kyllä sanoa ettei se himo ole vieläkään kunnolla ohi mennyt. en vaan oikeen osaa päättää, ostanko ja syönkö niitä jos saadaan rahaa. eihän siihen maailma kaatuis, mutta silti ylimääräisiä kaloreita niin... en tiedä. pelkään myös että siitä lähtee taas alamäki, ja alan syömään taas paljon.

need for thinspo

huomaan kaipaavani tuntien järjettömää kuvagalleriaselailua thinspoa etsien, niitä kauniita kuvia, rumia tarinoita ja sinisilmäistä uskoa siihen, että 30-kiloisena ei ole hengenvaarassa. haluan siihen pisteeseen, niiden tyttöjen tilaan, siihen tilaan, jossa voin ottaa itsestäni samanlaisia kuvia ja jakaa niitä muille, jotta muut saisivat yhtälailla inspiraatiota omaan laihdutukseensa.

mua on oksettanut jo monta tuntia. söin tänään ihan liikaa ja syömäni ruuan maku ja haju on vellonut täällä ja sekoittunut tuoreen kissanpaskan ja tupakankäryn hajuun, tukkien sieraimeni ja pääni. 

ensimmäinen tunti oli vielä jo siedettävä, mutta kun alkaa jo nousta mansikkamehukin kurkkuun niin tiedän etten todellakaan ole syömässä tuota ruokaa enää. saa nähdä syönkö iltapalajugurttiakaan, vaikka joka päivälle sallin yhen jugurtin aamuks ja illaks.

maha tuntuu tyhjältä. tyhjä tuntuu hyvältä. hyvä tuntuu syylliseltä. syyllinen ahdistaa. ahdistus pelottaa. pelotus tekee paranoian. aika ottaa lääkkeet, mutta en vielä voi. mun ohjelma alkaa vasta jonkin ajan päästä. en halua missata. en voi missata, siinä on thinspoa.

tänään ei tullut 10 000 täyteen. en edes jaksanut aamun jälkeen yrittää. se aamupäivän pettymys vei musta mehut ihan totaalisesti, mä nukuin noin tunnin päikkärit, koska en vaan jaksanu yhtään. toinen herätti mut syömään ja ryömin keittiöön seiniä pidellen kun meinasin kaatua joka askeleella.

pelkään huomista vaa'an lukemaa. uskon sen olevan kolossaalinen. suurempi kuin tänään. tarkemmin ajateltuna en edes muista tämän päivän lukemaa. aliravitsemuksen alkaa huomaamaan, jes! vihdoinkin. tätä oon odottanu jo pitkään.

haluan jatkaa, jatkaa niin kauan ettei enää kauemmas ole turvallista, ehkä jopa vaaralliselle alueelle. en halua olla turvassa kotona, kääriytyneenä lihaani, haluan antaa sille siivet, haluan antaa sen juosta vapaana. haluan päästää luuni niiden arvoiseen asemaan, näkyville pois piilosta lihan ja läskin alta, ihailtaviksi, kauhisteltaviksi. haluan jatkaa kunnes en enää voi jatkaa, kunnes jalat eivät enää kanna, kunnes tuuperrun noustessani ylös, kunnes mikään ei mene kurkustani alas kokonaisena, kunnes vesikin on myrkkyä.

sitä haluan, vaikka se on tuskaa,

sitä haluan.

haluan mököttää

rahat on ihan finaalissa, eikä lotossakaan sitten tullukkaan kun euro, vaikka netistä tarkistettuna ois tullu 17 euroa. vittu! takuueläkeään ei oo tullu, enkä tiiä yhtään että miksei. missään ei näy mitään syytä ettei tulis, enkä oo saanu mitään ilmotustakaan. vittu että voi vituttaa ku pientä eläintä!!!

tänään onneks askelia kertyny jo 3100, joten sillä suunnalla ei ongelmia. tekee vaan hirveesti mieli mennä sänkyyn ja syödä ittensä pöhöttyneeks läskiks nyt heti, muttei voi kun ei oo rahaa ostaa ruokaa. ei tuo kyllä mitään sinänsä haittaa, laskeepahan paino. vituttaa vaan.

voi että!!!! mun pää räjähtää, pitää varmaan ottaa rauhottava, en muuten kestä. vittu kun just kun luulee että raha-asiat helpottaa niin ei! pahenee vaan! eikä asiaa auta yhtään se, ettei tuo yks ole vieläkään edes soittanu mihinkään työn perässä, eikä oo käyny uusimassa työnhakuaan työkkärissä. (ei se kyllä sinne ois päässykkään koska ei oo ollu kyytiä) mutta silti!

nyt raivostuttaa niin pahasti että otan oikeasti sen rauhottavan. ja pidän kyllä askelmittaria, mutta en jaksa edes yrittää 10 000 tänään, tänään ei oo pirteä päivä enää, tämä päivä on pilalla!

-0,5

heräsin ennen kahdeksaa. silmät vaan aukes, hetken jouduin taas miettimään että kumpi oli oikein, uni vai todellisuus, ja tulin siihen tulokseen että oikeassa paikassa ollaan. ekat savut henkeen, vessaan, hetkeks sänkyyn kattomaan vielä lastenohjelmia, toiset savut, punnitus, vaatteiden vaihto ja nyt tässä.

paino oli tippunu kivasti puoli kiloa, vaikka söinkin illalla jugurtin, minipussin sipsiä ja yhen riisipiirakan. taitaa olla sen kävelyn ansiota että on tippunu. tänään taas haluan 10 000 täyteen, jo 100 on tullu otettua. :)

taidan tästä mennä ruokkimaan ja pissittämään koiran, ajattelin aloittaa aamun reippaalla lumipallojen heittelyllä ja sen jälkeen meditoida ja käydä vaikka kaupassa tai heitellä lisää palloja. :)

jee!

enää pari sataa askelta jäljellä, ja ne tulee varmasti otettua tässä illan mittaan. oon nyt todella ilonen kun sain tän tehtyä kunnolla ja fuskaamatta. :)

huomenna taas uus rundi, mutta ehkä koitan saada aamulla ja päivällä käveltyä enemmän, tänään tää meni vähän liian myöhäiseks. ja huomenna tulee Emmerdale, jota en suostu jättämään välistä, joten liimaudun sänkyyn ainakin tunniksi. :P

ps. toivottavasti paino olis huomenna vähän pienempi ja tänä iltana ruokahalu paljon pienempi. :3

loppusuoralla

askelmittari näyttää päälle 7600 jo. äsken tulin lenkiltä ja täytyy tunnustaa että polttelee reisissä asti. ei tuo lumessa kahlaaminen mitään maailman letkeintä hommaa ole. yli tunti tuli käveltyä.

luulen tosin että toi mittari teki tenän jossain alkumatkasta, koska noin puolimatkassa se näytti alle puolta kokonaissummasta. no jaa, laskin sitten vähän (aika paljon) vähätellen että noin 500 ois jääny välistä.

nyt pidän pienen huilitauon ja jos sitten illemmalla kävis vähän uudestaan. tai kävis muuten ulkona vaikka heittelee palloa tai jotain niin sais sen 10 000 täyteen. joka tapauksessa en halua mennä nukkumaan ennen kun se on täytetty.

tää on tosi koukuttavaa, varsinkin näin illasta kun pitäis saada tietty summa täyteen ja aikaa ei oo enää montaa tuntia.

mutta nyt vähän rentoudun ja juon vettä.

askelia

oon alkanu käyttämään askelmittaria. tänään yritän saada sen 10 000 täyteen. tällä hetkellä vasta 1500 otettu. lähen kyllä heti kun muru herää niin kunnon lenkille sen ja koiran kanssa. kahesti oon jo tänään käyny ulkona koiran kanssa, mutta frisbeen ja lumipallojen heittelyllä ei askelia kerry kovin paljoa. liikuntaahan sekin toki on mutta...

aloitin taas aamun meditoimalla ja hokemalla "mä-en-tarvii-ruokaa"-mantraa 20 minuuttia. tänään ei oikeen luonnistunu, jäi silti jotenkin keskeneräinen olo. ehkä huomenna sitten enemmän ja paremmin.

tänään oon syöny yhen hedelmäpommi jugurtin aamupalaks. sit oon juonu hedelmämehua ja vähän energiajuomaa. tosin energiajuomaa en voi enää juoda, kun koira hyppäs mun naamalle ja mun kieleen tuli sen seurauksena reikä kun purasin siihen. ehkä se estää mua syömästä tänään paljon, toivottavasti. eilen tuli taas syöpöteltyä ennen nukkumaan menoa.

toi meditointi tosissaan auttaa, koska kun toissapäivänä meditoin, en syöny illalla lääkkeiden jälkeen, mutta eilen söin, ja en meditoinu. toivottavasti tänäänkään en syö. voisin meditoida vielä illalla sen varmistamiseks.

paino ei ole vielä pudonnut, ja siitäkin syytän eilistä mässäilyä. söin ainakin kuus karjalanpiirakkaa! hyi miten paljon. loppujen kohdalla olin enää puoliks tajuissani, joten en oo ihan varma paljonko sit loppujen lopuks söin, mutta liikaa silti.

meditation

25 minuuttia "mä-en-tarvii-ruokaa"-mantraa hoettuna pään sisällä ja täytyy sanoa että kun siitä tokenin niin oli ihmeen kevyt olo, vaikka tänään söinkin aamupalaks suklaata ja kaks ruisleipää.

ehkä jos sais joka aamuun mahdutettua tuollasen rauhottumissession niin tästä vois vihdoinkin tullakkin jotain.

paino huitelee jossain tähtitieteellisissä lukemissa, en uskalla edes tarkistaa koska tiedän masentuvani vaan. jos vaikka ens viikolla kattois sitten jos on yhtään kevyempi olo.

mua inhottaa mihin kuntoon oon taas päästäny itteni. näytän ihan valaalta kuivalla maalla makkaran kuoreen sullottuna. oksettavaa.

en vaan tajua mikä siinä on kun aina mun laihdutusyritykset menee pyllylleen. ehkä mä en vaan ole kovin pitkäjänteinen ihminen. haluan tuloksia paljon ja nopeasti, vaikka tietysti parempi olis saada ne pikkuhiljaa.

oon todella kärsimätön, mutta oon jo pitkän aikaa ollu sitä mieltä että kyllä vielä joku päivä. joku päivä mä olen vielä laiha ja ylpeä siitä.

perkele.

ei tää onnistu niin millään. 5,1 tänään. mun on otettava nyt itteä niskasta kiinni. peilistä tuijottaa joka suuntaan tursuileva läskiklöntti. oksettavaa.

söin eilen kauhean paketillisen suolakeksejä unenpöpperössä, koska mun iltalääkkeet saa mut aina nälkäseks. jos tänä iltana koittais ottaa hunger controlin samalla niin ei tulis ehkä syötyä.

jotenkin on hankala olla syömättä täälläkin kun täällä on nuo apet... ois helpompaa jos olis vaan murun kanssa kahestaan jossain kämpässä. en tiiä miks. ehkä mulla on joku ongelma etten halua vanhempien ihmisten tietävän tai huolehtivan...

pienuuden kaipuu

mä haluan olla pieni ja hento, sellanen suojeluhalua herättävän kokoinen pieni ja söpö elukka. tänään uskaltauduin vaa'alle tosin vaatteet päällä ja se näytti musertavaa lukua 6,1. tosin mulla oli ne vaatteet päällä joten en tiedä mikä se olis ollu ilman niitä, niinkun yleensä sen tarkistan.

huomenna muuttoa uuteen paikkaan. pääsen taas omiin rutiineihini, jes! tosin melkein viikko siihen että saan rahaa, eli sen verran pitää vielä odottaa oman elämän oikeeta alkamista, mutta ei se mitään. viikon päästä toinen muuttoaalto kun viedään loput tavarat pois. tuleepahan ainakin juostua portaita jos ei muuta liikuntaa sitten tuu harrastettua.

laiskuus

oon varmasti lihonu. en uskalla edes tarkistaa, mutta oon varma siitä. porukoilla olo saa mussa aina aikaan veltostumisen ja tylsyyteen mässäilyn. tää on kamalaa.

en oo edes liikkunu yhtään. koiraakaan ei jostain syystä huvita yhtään leikkiä. autotallissa pääsis nostelee painoja ja siellä olis nyrkkeilysäkkikin, mutta se pitäis nostaa kattoon. eikä mulla ole avaimia sinne...

pläski

tää päivä meni vähän plörinäks, koska päätin lähteä porukoille ja täällä ei ollu jugurttia, vaan mut pistettiin syömään sipsejä jotka oli jääny sukujuhlista (joista mulle ei ollu taaskaan kerrottu) ja oli siinä muitakin rääppeitä, kuten lihapullia, kinkkua ja perunoita. söin lautasellisen puhtaasta uskollisuudesta ja sinnittelin vielä sen kolmisen desiä niitä sipsejä alas kurkusta, mutta nyt ei kyllä pysty enempää!

huomenna aion syödä aamupalaks ellei joku muu ehdi, proteiinipirtelön ja hedelmäsalaattia. voin vaan toivoa ettei tää syöminen lähde taas käsistä. ehkä jos menis tänään saunaan niin vois sulaa vähän pois tänään syötyjä.

huomenna aion myös alkaa treenaamaan, tai ainakin yritän. jos saan avaimet, käyn autotallissa nostelemassa painoja ja jos saan apua, nostan säkin kattoon ja hakkaan sitä. on soittolistat ja kaikki valmiina jo.

3,8

kyllähän tää tästä, vaikka viime yönä sorruinkin pilleripäissäni syömään kauhallisen makaroonia ja tonnikalaa ja yhen reikäleivän kuudesosan.

taas olis muka nälkä. heräsin jo pari tuntia sitten ja päässä on vaan sujahdellut ajatukset läpi niin lujaa että luulen välillä paiskautuvani seinään. mun pää ei kestä tätä enää kauaa. en tiedä mitä haluan elämältäni, en tiedä enää mistään mitään. kaikki on epätodellisen tuskallista ja samalla en tunne mitään.

elämä tuntuu olevan yhtä helvettiä. haluan vaan pois. johonkin uuteen paikkaan, missä saisin olla turvassa ja rauhassa, mutta kaikki uudet paikat pelottaa, joten en voi mennä minnekkään. haluaisin vaan olla yksin ja masentua rauhassa. hävitä hetkeksi.

4,0

hitaasti, hitaasti... yritän vaan pysyä positiivisena ja ajatella että kyllä se vielä tippuu... vähän turhan hidasta on vaan.

---

tänään on ollu todella tylsä päivä, varsinkin kun tuo yks nukku yli kuuteen... mutta sinä aikana kun olin yksin, sain päätettyä että jos 9.päivä typ:in ajalla ei ole Joonalle mitään töitä tai muuta mistä saa rahaa, me muutetaan heti pois täältä. ei vaan ole varaa asua täällä.

tänään söin vaan puoli annosta ruokaa, toinen puoli meni koiralle. ei vaan tehny mieli enempää. maha tuntuu tyhjältä kaiken veden juomissen jälkeen, ihanaa.

iltapalaa jos yrittäis saada kurkusta alas vähän, sit menis nukkuu... tai ainakin yrittäis. kattois jotain koneelta niin kauan että nukahtaa.

tylsää

uaah, mitä tässä nyt kertois vielä.. tänään on ollu hermot kireällä, en tiiä miks.

imuroin äsken taas kun jäi sekin eilen tekemättä. on tullu myös heiteltyä lumipalloja. eipä oikeen muuta. syöny niinkun pitääkin, enää iltapala syömättä.

kokeilen tänään nukkua "vaan" neljällä unilääkkeellä. tavallisesti niitä menee kymmenen... saa nähdä mitä käy.

it is not as easy as it seemes

tää päivä on ollu yllättävän hankala. johtunee tylsyydestä. tänään menny kurkusta alas yks jugurtti, yks proteiinipirtelö ja puolikas annos sitä samaa kun eilenkin eli riisiä ja kasviksia, paitsi tänään söin vähän kurkkuakin. vielä yks puolikas annos jäljellä ja iltapala. ei tällä ruokavaliolla ainakaan lihomaan pääse.

oon tänään lähinnä murehtinu kaikkea. enimmäkseen rahaa. sitä ei oo. eikä sitä tulekkaan ainakaan tarpeeks. en tiiä mitä teen. oon eläkkeellä niin en saa mennä töihinkään, enkä kyllä jaksaiskaan. on taas hankala vaihe. tai noh, millon ei olis... nyt tuntuu kaikki vaan tavallista hankalammalta, joten en tunne oikeen mitään, koska se on menny jo sietokyvyn yläpuolelle.

pelkään eniten sitä että seuraavalla psykiatrin ajalla se toteaa mut täysin hulluks ja passittaa sairaalaan. oikeastaan se vois olla ihan hyväksikin... en vaan tykkää luopua kaikesta kontrollista. mun totaalinen sekoaminen voi olla kyllä ihan realistinenkin pelko, ainakin näistä ongelmista ja niiden kanssa selviytymisen tavoista päätellen. pelottavinta kuitenkin on se, etten oikeastaan tunne mitään. en edes tarvetta apuun, missään suhteessa. outoa.

4,1

klo 5:49 loppu uni enkä sen jälkeen ole saanu nukuttua. vaaka näyttää rohkaisevasti pienempää lukua kun eilen, vaikka toivoinkin sen olevan vielä vähän pienempi. kyllä tää silti toimii ilmeisesti, pitää vaan jaksaa olla kärsivällinen.

tästä päivästä tulee uskomattoman tylsä. tiedän sen jo nyt, koska heräsin näin aikasin joten koko päivä on taas vaan odottelua millon pääsee nukkumaan.

tänään on sentään sen verran tekemistä että ajattelin imuroida, kun se jäi eilen välistä. pyykit on kans laitettava kaappeihin kun ne on kuiivanu. ja käärme yritettävä syöttää. ehkä odotan kuitenkin että se luo nahkansa ensin... eli ei sitä tänään.

ääh, mitä tähän aikaan päivästä voi muka tehdä? telkustakaan ei tuu mitään ja kaikkialla on pimeää ja hiljasta! tylsää!

---

teen vielä lettuja aamupalaks koska on ihan tajuton nälkä, mutta tuskin syön enempää kun yhden. en halua jo nyt repsahtaa, kun vasta kolmas päivä menossa. vähän voi silti herkutella. :P

today

vähäkalorinen ja täyttävä aamupala nautittu, eli proteiinipirtelö ja jugurtti. oli hyvää. :) nyt vaan odottelis millon kaveri soittaa että pääsee sen kyydillä kauppaan, kun pitää ostaa kissanhiekkaa sun muuta painavaa niin ei viiti kävellen mennä.

tänään aion heitellä koiralle paljon lumipalloja, koska tiellä on sen verran liukasta ettei sen kanssa voi lenkille lähteä. kävin jo lähikaupassa sen kanssa ja se riitti. joten lumipalloilu saa luvan riittää tänään.

---

noin koira on väsytetty siihen pisteeseen että se kävi lumeen makoilemaan kun ei jaksanu enää juosta, joten tehtävä 1 suoritettu. :D

kohtapuoliin pitäis lähteä sinne kauppaan ja sen jälkeen taidan imuroida taas, täällä on lattiat taas täynnä karvapalloja. (imuroin viimeks eilen) ehkä pesen myös koiran tänään, kun sen turkki alkaa olla aika tahmea taas. ainoa huono puoli siinä on se että sen pesuun menee kaks tuntia kuivatuksineen. onneks kuitenkin senkin voi laskea liikunnaks, koska siinä tulee tosissaan kuuma!

huomaan tylsistyväni helposti, varsinkin nyt kun en enää syö tylsyyteeni. pitäis keksiä jotain muuta tekemistä, mutta en oikeen keksi mitä. en uskalla liikkuakkaan paljoa nykyistä enemmän, koska eilisen jäljiltä mulla on jo paikat jumissa. huomenna on varmaan vielä enemmän. noh, pikkuhiljaa lisää liikuntaa niin eiköhän tää tästä.

---

huhhuh, alkaa hirvittää miten terveelliseks mun ruokavalio on tänään muuttunu... ostettiin kaupasta kaks isoa pussia kasviksia ihan vaan mulle, normisekotusta ja wokkia. niiden lisäks syön tosiaan vaan jugurttia ja riisiä. proteiinipirtelö pitää huolen siitä ettei tarvii lihaakaan syödä.

laitoin kauppakyytiä odotellessa kynnet, joten on vähän hankala kirjottaa näillä kun nää on mun omia pitemmät... laitoin pitkästä aikaa meikkiäkin, ja täytyy sanoa etten ole ihan niin hirveän näkönen kun yleensä.

tuli taas heiteltyä lumipallojakin ja nyt on ruoka tulilla, joten kohta pääsee syömään. tänään vielä yhet kunnon heittelysessiot aattelin pitää ja sit en tiiä mitä muuta keksis.

---

noin nyt on syöty, ja yllättäen tulin täyteen, siis ihan liian täyteen vaikka tein ruokaa vaan desimitan riisiä ja tassillisen kasviksia, el yhteensä kupillinen ruokaa. meinasin sammua syötyäni, kun tuli ähky. en olis uskonu että voi niin "vähästä" tulla.

tänään suunnittelin syöväni vielä iltapalaks jugurttia, ehkä sekotan siihen puurohiutaleita, kattoo vähän miten nälkä sillon on vai onko ollenkaan. syömättä en kuitenkaan jätä, koska nukun paremmin jos syön lääkkeiden kanssa ja aamulla ei sitten ole niin hirveä nälkä.

kaiken lisäks haluan vähän rytmiä syömisiinikin, eli kolme ateriaa päivässä, "naposteltavaks" sallin vaan proteiinipirtelöitä. riisi, kasvikset ja jugurtti saa riittää mun ruuaks.

---

noin, 45min koiran pesua ja mun yläkroppa huutaa hoosiannaa. eipähän tarvii taas vähään aikaan tuotakaan tehdä, toivottavasti.

nyt vaan ottais rennosti, vetäis lääkkeet ja iltapalan ja menis nukkumaan hyvillä mielin.

4,3

täähän lähti rytinällä käyntiin.

pitäis saada tuo yks ylös tuolta sängystä niin pääsis kauppaan, meinaa nimittäin tulla pikkuhiljaa vähän nälkä. plus vessapaperi ja kissanruoka on lopussa kans. :D

plan

mun pitäis keksiä jonkinlainen päivärytmi, tai sellanen aikataulu. ihan hyvin siis menee kyllä muutenkin mutta se tekis asioita paljon selkeämmäks. en tiiä. mun sisäinen järjestelijähirmu haluaa päästä vallalle kai.

tää päivä on menny ihan hyvin, aamulla söin riisiä ja ne sipsin loput, päivällä vetäsin yhen proteiinipirtelön ja nyt illalla oon vaan juonu mehua.

huomenna aion käydä kaupassa hakemassa jugurttia aamupaloiks ja kasviksia ruuaks. riisiä on kaapissa onneks niin ei tarvii ihan nälässä olla. maitokin loppu niin ei pysty tekemään pirtelöitä. mutta kyllä tässä huomiseen pärjää helposti. parempi vaan että alottaa aika tiukasti, niin tietää ainakin alottaneensa.

liikuntaa pitää lisäillä pikkuhiljaa. ei tuossa lumipallojen heittelyssä paljoa kaloreita pala, vaikka olkapää tuleekin kipeeks. pitäis käydä ihan lenkillä useammin koiran kanssa. kunhan nivelet vaan kestäis.

suunnittelua

eka laihdutuspäivähän onkin hyvä aloittaa nukkumalla puolet siitä... :D ei voi mitään, alko väsyttää niin oli nukuttava. oikeastaan mä vaan sammuin. mulle on käyny niin aika usein viime aikoina.

mutta päivän nukuttuani voinkin todeta tyytyväisenä että enpähän ole syönyt sinä aikana. aamulla tuhosin kyllä sipsipussin jämät mitä nyt oli uudenvuoden juhlistamisesta jäänyt, mutta tästä lähin alan noudattaa tuota uutta ruokavaliota.

tänään voisin taas pitkästä aikaa vähän liikkuakkin. jos alottais kevyesti iltalenkillä koiran kanssa ja tekis muutaman liikkeen sitten kans. en halua lihaksia jumiin heti ekana päivänä. varsinkaan kun mun selässä ollut todella kivulias solmu on vihdoinkin auennut kun nukuin kunnolla. :P

1.1.2013 / 6,3

paino on noussut huomaamattani taivaisiin. nyt saa riittää. 6,3 on lähtöluku, eikä sen yli saa enää mennä. huomenna katotaan sitten mitä on käyny. nyt loppuu läskeily. syytän painon noususta mehua ja sipsejä, joita oon vetäny viimeaikoina enemmän kun liikaa.

pitää keksiä vielä joku rutiini, säännöt ja ruokavalio niin pääsee alkuun. proteiinipirtelöllä se varmaan onnistuu aika näppärästi. joo, jos vetäis vaan sitä, riisiä, kasviksia ja jugurttia. eikös se oo ihan hyvä? on se. ainakin näin aluks.

hyvä alottaa tää laihdutus näin heti alkuun uutena vuotena niin näkee sitten tarkkaan että kauanko menee tietyn painon tiputtamisessa. :)