25 minuuttia "mä-en-tarvii-ruokaa"-mantraa hoettuna pään sisällä ja täytyy sanoa että kun siitä tokenin niin oli ihmeen kevyt olo, vaikka tänään söinkin aamupalaks suklaata ja kaks ruisleipää.
ehkä jos sais joka aamuun mahdutettua tuollasen rauhottumissession niin tästä vois vihdoinkin tullakkin jotain.
paino huitelee jossain tähtitieteellisissä lukemissa, en uskalla edes tarkistaa koska tiedän masentuvani vaan. jos vaikka ens viikolla kattois sitten jos on yhtään kevyempi olo.
mua inhottaa mihin kuntoon oon taas päästäny itteni. näytän ihan valaalta kuivalla maalla makkaran kuoreen sullottuna. oksettavaa.
en vaan tajua mikä siinä on kun aina mun laihdutusyritykset menee pyllylleen. ehkä mä en vaan ole kovin pitkäjänteinen ihminen. haluan tuloksia paljon ja nopeasti, vaikka tietysti parempi olis saada ne pikkuhiljaa.
oon todella kärsimätön, mutta oon jo pitkän aikaa ollu sitä mieltä että kyllä vielä joku päivä. joku päivä mä olen vielä laiha ja ylpeä siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti