mä niiiin himoitsen tuota haurasta tilaa. siihen on vielä tosi paljon matkaa, mutta silti... mä haluan tuohon tilaan aivan käsittämättömän paljon. tää halu on ylittäny mun halun saada lapsia, mikä on todella merkittävää mun menneisyyden huomioon ottaen. oon yhden lapsen menettäny nimittäin ja sitä kaipuuta oon täyttäny hamstraamalla eläimiä. laihtumisen halu menee jopa sen edelle.
mä vaan inhoan itteäni niin paljon, sitä millanen läski musta on tullu, millanen oon aina ollutkin. miten en oo koskaan pystyny puuttumaan siihen asiaan kunnolla. miten en oo onnistunu laihduttamaan vaikka aloin murehtia painoani jo kutosluokalla, eli melkein kymmenen vuotta sitten. oksettavaa miten selkärangaton paska oonkaan...
nyt alan kattomaan taas mun thinspo-ohjelmaa jonka jälkeen meen saunaan kiduttamaan itteäni, koska tänään en edes käyny ulkona. jos sitä huomenna jaksais niin olis ihan jees. mä kyllä vähän veikkaan etten jaksa huomennakaan. masennuskausi on nimittäin taas aluillaan ja olo on todella lannistunut ja paska. huomiselta voi kuitenkin aina toivoa parempaa... kai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti