tänään en oo jaksanu tehdä mitään. oon vaan maannu sängyssä ja kattonu telkkaria syöden sen pienen pussin sipsiä, kurkkua ja aurajuustoa. se juusto ei ollutkaan niin hyvää kun luulin, joten jätin osan syömättä. söin sitten kurkkua.
saas nähdä millanen päivä huomisesta tulee, en vaan halua olla tekemättä mitään. pääsisimpä jo porukoille, siellä olis kotoisa olo.
jostain syystä en oo oikeen onnistunu kotiutumaan tänne, tuntuu koko ajan niinkun astuisin jonkun varpaille, vaikka olisinkin vaan meidän makuuhuoneessa kattomassa telkkaria. koko ajan on sellanen painostava tunne josta en pääse eroon. ja ruokailut... kaikki syö samaan aikaan pöydän ääressä ja keskustelee... en mä oo tottunu sellaseen, ei meillä ikinä oo tarvinnu puhua ruokapöydässä... en oo edes syöny pöydän ääressä moneen vuoteen säännöllisesti... tää kaikki tuntuu niin oudolta ja vieraalta, ahdistavalta. ainoa pakokeino on mennä pääni sisään ja olla syömättä. pelkään mennä toiseen päähän taloa, mutta sinne on pakko mennä joka päivä monta kertaa, koska ainoa vessa on siellä. siellä on myös appien makuuhuone ja keittiö, joten en osaa rentoutua edes vessassa, kun pelkään koko ajan että ne kuulee mut siellä. pelkään muutenkin koko talon toista päätä, koska siellä kummittelee, ja mulla ei oo kovin ruusuiset kokemukset kummituksista.
eli tiivistettynä mua ahdistaa ja pahasti, mutta en voi sille mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti