torstai 15. joulukuuta 2016
Block
Mun maha on ollu ihan jumissa kaikkien lääkkeiden takia. En uskalla nousta vaa'alle. Tänään onneks sentään on maha ollu vähän sekasin edes. Puoli päätä, kurkku ja kaula on turvoksissa. Nesteet tuntuu vaan kerääntyvän elimistöön. Inhottaa. Väsyttää ihan hirveästi.
tiistai 13. joulukuuta 2016
Tyhjäkäynnillä
Oon menny eilisestä asti aikalailla pelkän mehun voimalla. Niveliin sattuu, paleltaa ym ym normisettiä. Tänään oli akvaarioiden siivousoperaatio, putsasin kaikki 3. Koko päivähän siinä meni. Otin ilmeisesti eilen pakastimesta lettupaketin sulamaan jääkaappiin, päätin tänään paistaa ja syödä siitä puolet. Ei mulla ollut edes nälkä, mutta tiesin että koko päivän riehumisen jälkeen oli pakko saada jotain mehua vahvempaa, varsinkin kun hammaskaan ei ole ollu (vielä) oikeastaan ollenkaan kipeä. Oon kyllä syöny panacodia ja ibumaxia tasasin väliajoin. Ne ei kuitenkaan tunnu auttavan näihin nivelkipuihin. Käsiin sattuu ihan järkyttävän paljon, varmaan rasitin liikaa kun roudasin vesiämpäreitä ees taas.
En oo kattonu painoa vieläkään, koska heräsin taas yöllä. Tänään oon kyllä niin väsyny että toivon tosiaankin että nukun aamuun asti. Otettava lääkkeet, purskutettava suu tuolla ihme aineella mitä hammaslääkäri suositteli hampaan poiston jälkeen ja sit vaan nukkumaan. En jaksa käydä edes suihkussa. Jospa sit aamulla...
En oo kattonu painoa vieläkään, koska heräsin taas yöllä. Tänään oon kyllä niin väsyny että toivon tosiaankin että nukun aamuun asti. Otettava lääkkeet, purskutettava suu tuolla ihme aineella mitä hammaslääkäri suositteli hampaan poiston jälkeen ja sit vaan nukkumaan. En jaksa käydä edes suihkussa. Jospa sit aamulla...
sunnuntai 11. joulukuuta 2016
Operaatio Hammas
Heräsin taas keskellä yötä. Päätin sitten että tänään on hyvä päivä soittaa hammaslääkärin särkypäivystykseen ja poistattaa ainakin yks viisaudenhammas. Sillä tekosyyllä voin ehkä luistaa jouluna syömisestä. Kyllähän se monttu ehtii kai parantua ennen sitä, mutta viimekskin meni pari kuukautta ennen kun kivut hävis kokonaan. Varsinkin pureskelu sattui pitkän aikaa kun hampaat haki vielä omaa paikkaansa.
Mä tiedän että tää touhu alkaa olla jo tosi sairasta, revityttää nyt hampaita ettei tarvii syödä... Mutta mun pitäis muutenkin poistattaa nuo loput viisaudenhampaat, joten miksei nyt joulun alla, kun houkutus syömiseen on kaikista suurin?
Paino on kai pysyny samoissa lukemissa.. En tänään kattonu painoa kun heräsin joskus 4 aikaan. Päätä särkee ja melkein oksensin kun kävin tupakalla. Pitäis kai syödä aamupalaa ennen kun meen sinne hammaslääkäriin, sen jälkeen ei tarvii sitten taas hetkeen syödäkkään...
Pitäis kai soittaa äitille jos sillä olis lainata sen verran rahaa että saan jotain nestemäistä ruokaa ja särkylääkkeitä... Inhottaa vaan kysyä.
Mä tiedän että tää touhu alkaa olla jo tosi sairasta, revityttää nyt hampaita ettei tarvii syödä... Mutta mun pitäis muutenkin poistattaa nuo loput viisaudenhampaat, joten miksei nyt joulun alla, kun houkutus syömiseen on kaikista suurin?
Paino on kai pysyny samoissa lukemissa.. En tänään kattonu painoa kun heräsin joskus 4 aikaan. Päätä särkee ja melkein oksensin kun kävin tupakalla. Pitäis kai syödä aamupalaa ennen kun meen sinne hammaslääkäriin, sen jälkeen ei tarvii sitten taas hetkeen syödäkkään...
Pitäis kai soittaa äitille jos sillä olis lainata sen verran rahaa että saan jotain nestemäistä ruokaa ja särkylääkkeitä... Inhottaa vaan kysyä.
x3,7
Paino ei tahdo taas tippua vaikka oon syöny vähemmän. Eilen oli hautajaiset. Tänään on vaan tyhjä olo. Tein harakoille lintulaudan takapihan metsään. En tiedä mistä sain voimat siihenkin. En oikeastaan tiedä mistä saan voimat mihinkään mitä teen. Oon jatkuvasti väsynyt ja kylmissäni. Rahat on loppu, mutta ei ole mitään uutta.
Tuntuu kun olisin tuuliajolla. Mä en tiedä enää mistään mitään, kaikista vähiten itsestäni. Mä en tiedä miks jatkan tätä. Ehkä siks, kun en tunne nälkää niin on helppoa olla syömättä. Mun pää on sekasin, kaikki on sekavassa mytyssä, enkä saa sitä purettua vaikka kuinka yrittäisin. Hoitaja oli perjantaina vittumaisella tuulella. Mutta kai kaikilla on huonot päivänsä. Se tulee taas vasta perjantaina käymään. En tiedä mitä se kuvittelee.. Nyt jos koskaan tarviisin juttelua sen kanssa kun yks mun ainoista ystävistä haudattiin... En tiedä, alkaa tuntua että hoitajakin luovuttaa jo mun suhteen.
Kaikki tuntuu sekavalta ja ahdistavalta. Oon nähny nyt kahtena yönä unta että tapan ihmisiä. Ensimmäisenä yönä tapoin kaks ihmistä ampumalla. Viime yön uni oli jatkoa edelliseen. Tällä kertaa niitä ihmisiä oli noin kymmenen, eikä pelkkä tappaminen riittänyt. Hakkasin, potkin, puukoti, seivästi, viilsin kurkut auki ja lopuksi löin päät irti miekalla. Mulla ei ole hajuakaan miks näen tällasia unia ja herään keskellä yötä niihin. Heräsin viime yönäkin.
Sen takia kai paino oli mitä oli aamulla. Mä nimittäin join kun heräsin, kävin tupakalla ja valvoin jonkun aikaa ennen kun aloin taas nukkumaan. Aamun unet oli sitten kai tavallisia, en muista. Tiedän vaan että olisin halunnu jatkaa unia, mutta mulla oli sellanen tunne, että mun pitää herätä. Huomenna mun on herättävä aikasemmin, koska mulle saattaa tulla aamulla paketti ovelle. Toivottavasti tuleekin. Sais vihdoinkin kunnon suodattimen tuohon keskimmäiseen akvaarioon.
Oon tosi väsynyt koko ajan. Mun pitäis lähteä käymään kaupassa noin tunnin päästä. Mulla on 5e rahaa. Ostan juustoa 3 eurolla ja teen lottoa kahdella. Musta tuntuu että alan jäädä koukkuun pelaamiseen. Oon tehny ihan liikaa lottoa ja kenoa tässä kuussa. Oon ostanu arpojakin. Mä en ennen pelannu ollenkaan. Mä vaan aina toivon että voittaisin edes vähän, että olis enemmän rahaa. Nyt mun pitäis selvitä taas 11 päivää ilman rahaa, kaapit tyhjänä. Ei mulla niin väliä ole, kunhan elukoille olis kaikkea. En tiedä riittääkö kissojen ruuat niin pitkälle...
Tuntuu kun olisin tuuliajolla. Mä en tiedä enää mistään mitään, kaikista vähiten itsestäni. Mä en tiedä miks jatkan tätä. Ehkä siks, kun en tunne nälkää niin on helppoa olla syömättä. Mun pää on sekasin, kaikki on sekavassa mytyssä, enkä saa sitä purettua vaikka kuinka yrittäisin. Hoitaja oli perjantaina vittumaisella tuulella. Mutta kai kaikilla on huonot päivänsä. Se tulee taas vasta perjantaina käymään. En tiedä mitä se kuvittelee.. Nyt jos koskaan tarviisin juttelua sen kanssa kun yks mun ainoista ystävistä haudattiin... En tiedä, alkaa tuntua että hoitajakin luovuttaa jo mun suhteen.
Kaikki tuntuu sekavalta ja ahdistavalta. Oon nähny nyt kahtena yönä unta että tapan ihmisiä. Ensimmäisenä yönä tapoin kaks ihmistä ampumalla. Viime yön uni oli jatkoa edelliseen. Tällä kertaa niitä ihmisiä oli noin kymmenen, eikä pelkkä tappaminen riittänyt. Hakkasin, potkin, puukoti, seivästi, viilsin kurkut auki ja lopuksi löin päät irti miekalla. Mulla ei ole hajuakaan miks näen tällasia unia ja herään keskellä yötä niihin. Heräsin viime yönäkin.
Sen takia kai paino oli mitä oli aamulla. Mä nimittäin join kun heräsin, kävin tupakalla ja valvoin jonkun aikaa ennen kun aloin taas nukkumaan. Aamun unet oli sitten kai tavallisia, en muista. Tiedän vaan että olisin halunnu jatkaa unia, mutta mulla oli sellanen tunne, että mun pitää herätä. Huomenna mun on herättävä aikasemmin, koska mulle saattaa tulla aamulla paketti ovelle. Toivottavasti tuleekin. Sais vihdoinkin kunnon suodattimen tuohon keskimmäiseen akvaarioon.
Oon tosi väsynyt koko ajan. Mun pitäis lähteä käymään kaupassa noin tunnin päästä. Mulla on 5e rahaa. Ostan juustoa 3 eurolla ja teen lottoa kahdella. Musta tuntuu että alan jäädä koukkuun pelaamiseen. Oon tehny ihan liikaa lottoa ja kenoa tässä kuussa. Oon ostanu arpojakin. Mä en ennen pelannu ollenkaan. Mä vaan aina toivon että voittaisin edes vähän, että olis enemmän rahaa. Nyt mun pitäis selvitä taas 11 päivää ilman rahaa, kaapit tyhjänä. Ei mulla niin väliä ole, kunhan elukoille olis kaikkea. En tiedä riittääkö kissojen ruuat niin pitkälle...
keskiviikko 7. joulukuuta 2016
Asia Pihvi
Mä söin tänään pihvejä. En tiedä edes kuinka monta, laitoin vaan pannulle ison paketin pippuripihvejä, paistoin ne ja vähän kasviksia, lappasin kaiken lautaselle ja vaan söin. Söin ja söin ja söin, vahtimatta ollenkaan, paljonko. Lopetin vasta kun maha oli täynnä, eli kaksi pihviä jäljellä ja vähän kasviksia. Vein lautasen ja ruuanjämät keittiöön ja unohdin ne sinne. Joku kissoista oli vetäny yhden pihvin lattialle, tais olla liian pippurista niille.
Outoa tuossa syömisessä oli se, miten helppoa se yhtäkkiä oli. Mä olin niin väsynyt, kaikilla tavoilla. Mä vaan päätin että nyt mun on syötävä, enkä epäile hetkeäkään että nuo pihvit saattoi pelastaa mun hengen, ainakin toistaiseksi. Mun sydän on ollu aamusta asti tosi huonona. Mun maha ei toimi niinkun sen pitäis.. Se meni ihan sekasin "kunnon ruuasta", mikä on toisaalta ihan hyvä asia. Ehkä mun paino ei nousis huomiseks ihan hirveästi.
Kyllä, mulle tuli ahdistuksia pitkin päivää tuon takia, mutta mä pääsin niiden yli. Laitoin leffan pyörimään kun olo alko tulla liian inhottavaks. Katoin My mother's eyes. Oli aivan loistava leffa, tosin loppu jäi auki, joten jäi pieni ärsytys. Otin yhden rauhottavan. Kohta alkais olla taas se aika kun pitäis alkaa nukkumaan.
Mä tajusin tänään että mulla on ystävä. Ihminen, joka haluaa jopa viettää aikaa mun kanssa ja joka jaksaa kuunnella mua. Kerroin sille tuosta pihvitilanteesta, niin se sano ettei me nyt sellasista asioista aleta ahdistumaan. Se tulee kai huomenna käymään. Oon ollu tosi huolissani siitä, sekin on masentunut ja varma siitä, että kuolee pian. Mä olen koittanu joka päivä muistaa kysyä mikä fiilis, ja ollaan juteltu muutenkin sillon kun kumpikin on jaksanut. Me ollaan niin samanlaisia, että kun tutustuin siihen, mun oli pakko yrittää auttaa sitä. Kumpikin on niin varmoja omasta tuhostaan, mä toivon että voin auttaa sitä, jospa vaan toinen meistä kuolis nuorena...
Outoa tuossa syömisessä oli se, miten helppoa se yhtäkkiä oli. Mä olin niin väsynyt, kaikilla tavoilla. Mä vaan päätin että nyt mun on syötävä, enkä epäile hetkeäkään että nuo pihvit saattoi pelastaa mun hengen, ainakin toistaiseksi. Mun sydän on ollu aamusta asti tosi huonona. Mun maha ei toimi niinkun sen pitäis.. Se meni ihan sekasin "kunnon ruuasta", mikä on toisaalta ihan hyvä asia. Ehkä mun paino ei nousis huomiseks ihan hirveästi.
Kyllä, mulle tuli ahdistuksia pitkin päivää tuon takia, mutta mä pääsin niiden yli. Laitoin leffan pyörimään kun olo alko tulla liian inhottavaks. Katoin My mother's eyes. Oli aivan loistava leffa, tosin loppu jäi auki, joten jäi pieni ärsytys. Otin yhden rauhottavan. Kohta alkais olla taas se aika kun pitäis alkaa nukkumaan.
Mä tajusin tänään että mulla on ystävä. Ihminen, joka haluaa jopa viettää aikaa mun kanssa ja joka jaksaa kuunnella mua. Kerroin sille tuosta pihvitilanteesta, niin se sano ettei me nyt sellasista asioista aleta ahdistumaan. Se tulee kai huomenna käymään. Oon ollu tosi huolissani siitä, sekin on masentunut ja varma siitä, että kuolee pian. Mä olen koittanu joka päivä muistaa kysyä mikä fiilis, ja ollaan juteltu muutenkin sillon kun kumpikin on jaksanut. Me ollaan niin samanlaisia, että kun tutustuin siihen, mun oli pakko yrittää auttaa sitä. Kumpikin on niin varmoja omasta tuhostaan, mä toivon että voin auttaa sitä, jospa vaan toinen meistä kuolis nuorena...
maanantai 5. joulukuuta 2016
x3,3
Tänään heikottaa pahasti. Elukoiden ruokkimisen jälkeen sydän hakkas hirveän lujaa, päässä pyörii vieläkin. Ajatuskin aamupalasta oksettaa. Näin taas outoja unia.
Ajatus ei oikeen luista tänään. Herätessä mun oikea korva oli kuuro. Sen kuulo on heikentyny viime kuukausien aikana huomattavasti. Vasemmasta silmästä lähtee välillä näkö.
Mulla oli eilen fyysisesti hyvä olo illalla, mikä sai mut melkein sekoamaan. Mulla oli niin syyllinen olo. En halunnu hyvää oloa. En ansaitse hyvää oloa. Se on väärin. Mun täytyy kuolla hitaasti ja tuskallisesti. Ainoa huono puoli siinä on se, etten tiedä yhtään miten mun eläimille sitten käy.
Ajatus ei oikeen luista tänään. Herätessä mun oikea korva oli kuuro. Sen kuulo on heikentyny viime kuukausien aikana huomattavasti. Vasemmasta silmästä lähtee välillä näkö.
Mulla oli eilen fyysisesti hyvä olo illalla, mikä sai mut melkein sekoamaan. Mulla oli niin syyllinen olo. En halunnu hyvää oloa. En ansaitse hyvää oloa. Se on väärin. Mun täytyy kuolla hitaasti ja tuskallisesti. Ainoa huono puoli siinä on se, etten tiedä yhtään miten mun eläimille sitten käy.
15
Nukuin 15 tuntia. Heräsin yöllä vähäks aikaa, kävin tupakalla ja menin takasin nukkumaan. Kello soi 9 aikaan niinkun aina, mutta en jaksanu herätä. Oon edelleen väsyny. Oon ollu jo pitkään. Aamupala oli taas taistelu. Tein sen äkkiä, söin sen äkkiä, laitoin lautasen pois. Rintakivut vahvistuu päivä päivältä. Yskin keuhkojani pihalle 24/7. Mulla on kipuja joka puolella.
Tänään oon jossain muualla. En fyysisesti, vaan pääni sisällä. Mä olen irrottautunut kaikesta. Mun on hankala tietää, olenko edes hengissä enää. Tuntuu että oon muuttunu näkymättömäksi. Ehkä olenkin. Ehkä mä olen vaan illuusio. Mä en edes tiedä kuka olen tai mitä haluan, kun en halua mitään. En osaa enää ajatella. Mä vaan teen. Ramppaan vessassa ja tupakalla. Ruokin elukoita.
Näen outoja unia.
En tiedä miks edes jatkan. En enää muista miks alotin. En vaan pysty lopettamaan.
Nothing makes any sense.
Tänään oon jossain muualla. En fyysisesti, vaan pääni sisällä. Mä olen irrottautunut kaikesta. Mun on hankala tietää, olenko edes hengissä enää. Tuntuu että oon muuttunu näkymättömäksi. Ehkä olenkin. Ehkä mä olen vaan illuusio. Mä en edes tiedä kuka olen tai mitä haluan, kun en halua mitään. En osaa enää ajatella. Mä vaan teen. Ramppaan vessassa ja tupakalla. Ruokin elukoita.
Näen outoja unia.
En tiedä miks edes jatkan. En enää muista miks alotin. En vaan pysty lopettamaan.
Nothing makes any sense.
sunnuntai 4. joulukuuta 2016
Too tired
Tänään mä oon ollut tosi väsynyt. Oon jättäny asioita puolitiehen, koska on tullut seinä vastaan. Hoin vaan itekseni "mä en jaksa, mä en jaksa, mä en jaksa! Antaa olla!" Sain kuitenkin kaiken tehtyä mitä meinasinkin, mutta tänään on ollu hetkiä, kun oon vaan halunnu lopettaa kaiken. Mennä makuulle ja kadota maailmasta.
Tänään oli ensimmäinen päivä, kun mulla oli oikeasti nälkä, ja teki mieli syödä. En silti syönyt. Vasta illalla. Paino oli x4,4. 100g enemmän kun eilen. Mua inhottaa kattoa peiliin, mua inhottaa ajatella ruokaa tai ulkonäköäni tai oikeastaan mitään. Mä tunnen kadottavani itteni pikkuhiljaa. Kukaan ei kaipaa mua, oon yksin kotona 24/7. Naapuritkaan ei enää tervehdi.. Mä olen niin yksin.
En ole saanu purettua olojani mihinkään enkä kellekään. Ketään ei tunnu kiinnostavan miten voin. Tuntuu että kaikki on mulle vihasia, mutta ehkä se on vaan mun oman pääni tuotosta.
Sanoin eilen poikaystävälle että musta tuntuu että mä kuolen seuraavana. Se käski mun mennä lääkäriin, mutta ei ne tekis siellä mitään, eli sekin olis turhaa. Mä en pysty syömään enempää, enkä halua. En halua enää mitään. En unelmoi enää mistään. Mä olen jo luovuttanut, niinkun kaikki mun ympärillä. Miks mun pitäis jaksaa omaa elämääni, kun ei kukaan muukaan jaksa? Mä en tajua. Mun aivot ei ole käyny täysillä pitkään aikaan. Elän jatkuvasti jossain oudossa sumussa. En muista mitään, en näe ketään, en puhu kellekään, en syö, en käy missään muualla kun kaupassa ja sielläkin vaan kun on pakko. Mä en ole yhteydessä keneenkään. En edes tiedä menenkö jouluksi porukoille tai poikaystävän luo.. Oikeastaan en edes tiedä olenko sillon enää hengissä. En tiedä, haluanko olla.
Tänään oli ensimmäinen päivä, kun mulla oli oikeasti nälkä, ja teki mieli syödä. En silti syönyt. Vasta illalla. Paino oli x4,4. 100g enemmän kun eilen. Mua inhottaa kattoa peiliin, mua inhottaa ajatella ruokaa tai ulkonäköäni tai oikeastaan mitään. Mä tunnen kadottavani itteni pikkuhiljaa. Kukaan ei kaipaa mua, oon yksin kotona 24/7. Naapuritkaan ei enää tervehdi.. Mä olen niin yksin.
En ole saanu purettua olojani mihinkään enkä kellekään. Ketään ei tunnu kiinnostavan miten voin. Tuntuu että kaikki on mulle vihasia, mutta ehkä se on vaan mun oman pääni tuotosta.
Sanoin eilen poikaystävälle että musta tuntuu että mä kuolen seuraavana. Se käski mun mennä lääkäriin, mutta ei ne tekis siellä mitään, eli sekin olis turhaa. Mä en pysty syömään enempää, enkä halua. En halua enää mitään. En unelmoi enää mistään. Mä olen jo luovuttanut, niinkun kaikki mun ympärillä. Miks mun pitäis jaksaa omaa elämääni, kun ei kukaan muukaan jaksa? Mä en tajua. Mun aivot ei ole käyny täysillä pitkään aikaan. Elän jatkuvasti jossain oudossa sumussa. En muista mitään, en näe ketään, en puhu kellekään, en syö, en käy missään muualla kun kaupassa ja sielläkin vaan kun on pakko. Mä en ole yhteydessä keneenkään. En edes tiedä menenkö jouluksi porukoille tai poikaystävän luo.. Oikeastaan en edes tiedä olenko sillon enää hengissä. En tiedä, haluanko olla.
lauantai 3. joulukuuta 2016
Ärsyttää
Oon odottanu jo 3 tuntia että poikaystävä tulis käyttämään mua kaupassa, mutta ei se vastaa edes viesteihin.. Mua suoraan sanottuna vituttaa aina odotella sitä. Tuntuu että se ei halua edes nähdä mua tai viettää aikaa mun kanssa. Se huitelee kaiket päivät pitkin kyliä narkkarikavereidensa luona ja kanssa, mutta jos mä pyydän sitä käymään tai käyttämään kaupassa, niin käy just näin. Mä vaan odotan, odotan ja odotan. Usein ihan turhaan. Mulla on muutenkin paska olo, niin tämä ei kyllä auta asiaa ollenkaan. Varsinkin kun oon pitkästä aikaa laittanu itteni nätiks sitä varten...
Oon taas vaan touhunnu koko päivän. Siivosin taas vaihteeks koko kämpän, vein roskat, pesin pyykkiä, laitoin hyllyn seinälle ja sen päälle mun supikoiran. Putsasin ison akvaarion pohjan ja suodattimet, vielä olis pienessä akvaariossa sama homma edessä. Toisin sanottuna mulla olis muutakin tekemistä kun istua odottamassa ja voida huonosti. Mun päätä särkee, kädet tärisee, ahdistaa, heikottaa, pyörryttää, mahaan sattuu. Kaikkialle sattuu, taas vaihteeks.
Mun pitää kohta vaan luovuttaa, mun pää ei kestä tällasta sontaa joka ikinen kerta... Tai ehkä mä oon vaan huonolla tuulella koska oon nukkunu huonosti ja mulla on menkat. Mene ja tiedä.. Vituttaa.
Oon taas vaan touhunnu koko päivän. Siivosin taas vaihteeks koko kämpän, vein roskat, pesin pyykkiä, laitoin hyllyn seinälle ja sen päälle mun supikoiran. Putsasin ison akvaarion pohjan ja suodattimet, vielä olis pienessä akvaariossa sama homma edessä. Toisin sanottuna mulla olis muutakin tekemistä kun istua odottamassa ja voida huonosti. Mun päätä särkee, kädet tärisee, ahdistaa, heikottaa, pyörryttää, mahaan sattuu. Kaikkialle sattuu, taas vaihteeks.
Mun pitää kohta vaan luovuttaa, mun pää ei kestä tällasta sontaa joka ikinen kerta... Tai ehkä mä oon vaan huonolla tuulella koska oon nukkunu huonosti ja mulla on menkat. Mene ja tiedä.. Vituttaa.
perjantai 2. joulukuuta 2016
Voin huonosti.
Mulla on ihan hirveä olo. En pystyny nukkumaan viime yönä. Nukahtamiseen meni ihan liikaa aikaa ja heräsin 2 aikaan yöllä. Mun edesmennyt ystävä pyörii koko ajan mielessä. Ens viikon lauantaina on sen hautajaiset. Mä en tiedä selviänkö hengissä siihen asti. Mä en pysty syömään, kaikki tulee joko ylös tai menee suoraan läpi. En pysty olemaan paikallani vaikka olisin kuinka väsynyt, vaikka joka ikinen nivel tuntuu siltä, että ne pettää millon tahansa. Käveleminen on taas kivuliasta horjumista. Kaikki on kivuliasta. Mulle on alkanu kasvaa sitä vaaleaa karvaa, mitä tulee kun on liian kauan aliravittu.
Vaatteet roikkuu mun päällä. Mikään ei näytä hyvältä. Oon niin oksettavan lihava. Vihaan kroppaani. Vihaan itteäni. Syytän itteäni. Taas kerran joku kuolee kotiinsa, ja taas kerran mä olisin voinu estää sen, mutta mä en tiennyt. Mun ystävä sanoi mulle kun viimeisen kerran nähtiin, että sillä on sellanen olo että sille tulee tapahtumaan jotain pahaa. Ja sitten se kuoli. Nyt mulla on samanlainen olo. Nyt musta tuntuu että valun joka päivä lähemmäs ja lähemmäs kuolemaa. Ja se tuntuu lohdulliselta. Kotoisalta. En välttämättä halua kuolla, enkä aio aktiivisesti itteäni tappaa. Mulla vaan on vahva tunne että osa musta on jo rajan toisella puolella. Toinen jalka haudassa niinsanotusti..
Mä en ole kattonu painoa moneen päivään. Tänään katoin, mutta olin jo juonut ja mulla oli vaatteet päällä. Luku oli pienempi kun viimekerralla maha tyhjänä, ilman vaatteita.
Oon niin väsynyt..
Mä olen täysin tietoinen siitä, että mun sydän voi pettää millon tahansa. Mutta en voi sanoa pelkääväni. En ainakaan tällä hetkellä.
On yksinäinen olo.
Vaatteet roikkuu mun päällä. Mikään ei näytä hyvältä. Oon niin oksettavan lihava. Vihaan kroppaani. Vihaan itteäni. Syytän itteäni. Taas kerran joku kuolee kotiinsa, ja taas kerran mä olisin voinu estää sen, mutta mä en tiennyt. Mun ystävä sanoi mulle kun viimeisen kerran nähtiin, että sillä on sellanen olo että sille tulee tapahtumaan jotain pahaa. Ja sitten se kuoli. Nyt mulla on samanlainen olo. Nyt musta tuntuu että valun joka päivä lähemmäs ja lähemmäs kuolemaa. Ja se tuntuu lohdulliselta. Kotoisalta. En välttämättä halua kuolla, enkä aio aktiivisesti itteäni tappaa. Mulla vaan on vahva tunne että osa musta on jo rajan toisella puolella. Toinen jalka haudassa niinsanotusti..
Mä en ole kattonu painoa moneen päivään. Tänään katoin, mutta olin jo juonut ja mulla oli vaatteet päällä. Luku oli pienempi kun viimekerralla maha tyhjänä, ilman vaatteita.
Oon niin väsynyt..
Mä olen täysin tietoinen siitä, että mun sydän voi pettää millon tahansa. Mutta en voi sanoa pelkääväni. En ainakaan tällä hetkellä.
On yksinäinen olo.
torstai 1. joulukuuta 2016
Katastrofi
Olishan se pitäny arvata... Laitoin eilen kaloja hoitoaltaaseen, ja tänä aamuna niitä oli kuollu ihan hirveästi. Piti vaihtaa vesi siihen ja pelastaa kaikki paitsi monnit takasin isoon altaaseen. Mä en halua monneja tuohon isoon altaaseen, käyn huomenna hakemassa pandamonnisia siihen. Pitäis ostaa hienoa hiekkaakin tuonne isoon altaaseen, kun käärmekalat ei oikeen pääse kaivautumaan tuonne karkeaan hiekkaan. Onneks ne sentään selvis hengissä. Kaikki leväbarbit, verkkobarbit ja puolet keltabarbeista, yks nuoliainen ja yks lehtikala kuoli ainakin.
Onneks tänään tuli paketti zooplussalta, missä oli vedenhoitoainetta kasveille ja kaloille, ja toista lääkettä kaloille. Laitoin vedenhoitoainetta isoon ja pienimpään altaaseen ja lääkettä isoon ja monnialtaaseen. Nyt ne saa luvan parantua!
Paino oli taas jotain niin tähtitieteellistä että mun oli pakotettava itteni syömään leipä vahvan vihreän teen hörppimisen lomassa. Se toimi. Vähän liiankin hyvin. Nyt pitää sitten juosta koko ajan vessassa, mutta ainakin maha tyhjenee kunnolla. Mua inhottaa olla tekemättä mitään. Haluaisin vaan touhuta koko ajan jotain vaikka oon ihan väsyksissä ja selkään sattuu. Mä haluan vaan liikkua että paino putoais nopeammin. Mulla alkaa olla heikko olo, eli vaihdan teen mehuun. Eipä siinäkään kyllä paljoa ravintoa ole, mutta ainakin se auttaa heikotukseen ja suun kuivuuteen, mikä johtuu tuosta teestä.
Onneks tänään tuli paketti zooplussalta, missä oli vedenhoitoainetta kasveille ja kaloille, ja toista lääkettä kaloille. Laitoin vedenhoitoainetta isoon ja pienimpään altaaseen ja lääkettä isoon ja monnialtaaseen. Nyt ne saa luvan parantua!
Paino oli taas jotain niin tähtitieteellistä että mun oli pakotettava itteni syömään leipä vahvan vihreän teen hörppimisen lomassa. Se toimi. Vähän liiankin hyvin. Nyt pitää sitten juosta koko ajan vessassa, mutta ainakin maha tyhjenee kunnolla. Mua inhottaa olla tekemättä mitään. Haluaisin vaan touhuta koko ajan jotain vaikka oon ihan väsyksissä ja selkään sattuu. Mä haluan vaan liikkua että paino putoais nopeammin. Mulla alkaa olla heikko olo, eli vaihdan teen mehuun. Eipä siinäkään kyllä paljoa ravintoa ole, mutta ainakin se auttaa heikotukseen ja suun kuivuuteen, mikä johtuu tuosta teestä.
keskiviikko 30. marraskuuta 2016
Exhausting myself... Again.
Mä touhuan ihan liikaa. Olin tänäänkin liikkeessä koko päivän, vaihdoin veden tuohon isoimpaan akvaarioon, laitoin kaikki kalat hoitoaltaisiin ja nyt vaan odotan että tulis mun tilaama paketti missä on lääkettä kaloille ja sellasta ravinnejuttua kaloille ja kasveille. Sitten kun hoito on hoidettu, pääsen vihdoin ja viimein laittamaan nuo altaat niinkun haluan ja voin myydä kaloja, sais lisää rahaa... Sitäkään ei taaskaan ole tarpeeks. Noh, aina sitä jostain keksii, toivottavasti. Onneks mun ei tarvii ostaa ruokaa itelleni. Mä tarviin vaan mehua ja tupakkaa. Leipää saan ilmaseks ja leivän päällä käytän vaan rasvalevitettä ja juustoa, ja ne ei kuukaudessa paljon maksa kun syön ilmeisesti noin 1-2 leipää päivässä. Laitan leivän päälle aina salaattia ettei se tunnu niin inhottavan rasvaselta.
Tänään en kattonu painoa, mua ahdisti niin hirveästi etten vaan pystyny kattomaan sitä. Nyt pelkään että paino on noussu. Söin tänään yhden ruisleivänpuolikkaan rasvalla, 3 siivulla juustoa ja salaatilla. Muuten oon menny tämän päivän mehulla ja teellä. Ainakin tee anto mulle energiaa siivota koko kämppä, mutta se ei saanu mun mahaa sekasin niinkun toivoin. Huomenna teen vahvempaa teetä.
Hoitaja kävi tänään. Se kyseli oloja, en osannu sanoa oikeen mitään. Mun pää on ihan jumissa kaiken viimeaikaisen häslingin, jatkuvan väsymyksen ja syömättömyyden takia. Eikä sekään helpota asiaa että söin liikaa niitä lääkkeitä, toissapäivänäkö se oli... Noh, onneks en oo kuitenkaan saanu paniikkikohtauksia kun oon vaan touhunnu. Jos on jotain tekemistä niin mun on helpompi olla.
Mä oon niin väsyny ihan koko ajan. Mua paleltaa jatkuvasti, joka paikka on kipeänä. Mun silmät alko lipsumaan kiinni kun pesin hampaitani, meinasin nukahtaa pystyyn. Jospa nyt saisin nukuttua kerrankin hyvin niin olis ihan hyvä. Tosin tiedän ettei se auta mun väsymykseen.
Tänään en kattonu painoa, mua ahdisti niin hirveästi etten vaan pystyny kattomaan sitä. Nyt pelkään että paino on noussu. Söin tänään yhden ruisleivänpuolikkaan rasvalla, 3 siivulla juustoa ja salaatilla. Muuten oon menny tämän päivän mehulla ja teellä. Ainakin tee anto mulle energiaa siivota koko kämppä, mutta se ei saanu mun mahaa sekasin niinkun toivoin. Huomenna teen vahvempaa teetä.
Hoitaja kävi tänään. Se kyseli oloja, en osannu sanoa oikeen mitään. Mun pää on ihan jumissa kaiken viimeaikaisen häslingin, jatkuvan väsymyksen ja syömättömyyden takia. Eikä sekään helpota asiaa että söin liikaa niitä lääkkeitä, toissapäivänäkö se oli... Noh, onneks en oo kuitenkaan saanu paniikkikohtauksia kun oon vaan touhunnu. Jos on jotain tekemistä niin mun on helpompi olla.
Mä oon niin väsyny ihan koko ajan. Mua paleltaa jatkuvasti, joka paikka on kipeänä. Mun silmät alko lipsumaan kiinni kun pesin hampaitani, meinasin nukahtaa pystyyn. Jospa nyt saisin nukuttua kerrankin hyvin niin olis ihan hyvä. Tosin tiedän ettei se auta mun väsymykseen.
tiistai 29. marraskuuta 2016
Yliannostus
Olin eilen ihan sekasin, söin ihan liikaa rauhottavia ja oon ollu koko päivän ihan tokkurassa. Mulla ei ole mitään hajua mikä päivä edes on.. Tänään piti tulla kelalta 70e, mutta eipä tullu, joten tän kuun budjetti on noin 50e. Noh, saa sillä elukoille ruokaa ja itelle tupakkaa, eli enköhän mä pärjää. Tuntuu vieläkin niin uskomattomalta että mun ystävä on kuollu. Sen takia oon niin sekasin.
Mun on koko ajan pakko tehdä jotain, etten ajattelis sitä. Tai no koko ajanhan se on mielessä, mutta touhuaminen lievittää tuskaa. Mä oon niin väsynyt... Oon juonu kohta kattilallisen vahvaa vihreää teetä, mutta ei se tunnu toimivan. Maha ei ole menny sekasin enkä oo saanu lisää energiaa. En tiedä pystynkö pakottamaan itteni syömään tänään, en jaksa edes yrittää.
Haluaisin nukkua, mutta oon nukkunu niin huonosti että yritän sinnitellä iltaan asti, jos ens yönä sais nukuttua. Hoitaja tulee huomenna käymään. Mä en tiedä mitä mä voin sille sanoa. Mä en halua puhua mistään. Mä haluan vaan säätää noiden akvaarioiden kanssa ja haluan koiran. Mun käsittääkseni mulle onkin tulossa koira, en vaan yhtään tiedä millon. Toivottavasti tulee tänään sähköpostia ja varmistuu se asia...
Mä vaan haluan touhuta ja tehdä parhaani, laihtua ja.. Jotain. Huolehtia eläimistäni, kasvattaa kaloja... Oon vaan hirveän väsynyt. Tällä viikolla tulee yks paketti kaloja varten, perjantaina on tilattava lisää tavaraa. Tänään olis siivottava kunnolla saunan lattia kun marsu ja pupu asuu siellä. Yritän opettaa niitä käymään yhdessä nurkassa asioillaan...
Mun on koko ajan pakko tehdä jotain, etten ajattelis sitä. Tai no koko ajanhan se on mielessä, mutta touhuaminen lievittää tuskaa. Mä oon niin väsynyt... Oon juonu kohta kattilallisen vahvaa vihreää teetä, mutta ei se tunnu toimivan. Maha ei ole menny sekasin enkä oo saanu lisää energiaa. En tiedä pystynkö pakottamaan itteni syömään tänään, en jaksa edes yrittää.
Haluaisin nukkua, mutta oon nukkunu niin huonosti että yritän sinnitellä iltaan asti, jos ens yönä sais nukuttua. Hoitaja tulee huomenna käymään. Mä en tiedä mitä mä voin sille sanoa. Mä en halua puhua mistään. Mä haluan vaan säätää noiden akvaarioiden kanssa ja haluan koiran. Mun käsittääkseni mulle onkin tulossa koira, en vaan yhtään tiedä millon. Toivottavasti tulee tänään sähköpostia ja varmistuu se asia...
Mä vaan haluan touhuta ja tehdä parhaani, laihtua ja.. Jotain. Huolehtia eläimistäni, kasvattaa kaloja... Oon vaan hirveän väsynyt. Tällä viikolla tulee yks paketti kaloja varten, perjantaina on tilattava lisää tavaraa. Tänään olis siivottava kunnolla saunan lattia kun marsu ja pupu asuu siellä. Yritän opettaa niitä käymään yhdessä nurkassa asioillaan...
maanantai 28. marraskuuta 2016
Pfffff.....
Oon edelleen ihan sekasin, oon joutunu syömään ihan liikaa rauhottavia että oon pärjänny edes jotenkin tänään..
Mutta oon silti saanu taas asioita aikaan. Oon laskenu ens kuun ja tän viikon budjetin, ja oon onnellinen että mulle jää ylimääräistakin vielä! Oon jo sopinu kauppoja akvaariojutuista ja yhestä akvaariopaketista, rupesin miettimään että mulla on oltava yks hoitoallas koko ajan käytössä kalojen kasvatuksessa. Mä olen nyt tehny niin hyvät suunnitelmat nyt tän kalajutun suhteen että ei mene kauaa ennen kun alkaa rahaa tippumaan. :)
Oon harkinnu koirankin ottamista. Se sais mut ainakin liikkeelle, ja ehkä mä en olis niin yksinäinen, ja pääsisin pikkuhiljaa hoitamaan kunnolla mun agorafobiaa. Jos olis koira seurana niin pääsisin liikkeelle ja ulos, ja olis joku jonka kanssa touhuta ja viettää aikaa, opettaa juttuja... Mutta sen koiran tulis olla rauhallinen tapaus.
Mä oon nyt päättänyt että pidän parempaa huolta eläimistäni. Laitan ne etusijalle laihdutuksen rinnalle. Mun rakas ystävä on ehkä poissa, mutta se ei haluais mun olevan surullinen, ja touhuaminen piristää mun mieltä.
Mutta oon silti saanu taas asioita aikaan. Oon laskenu ens kuun ja tän viikon budjetin, ja oon onnellinen että mulle jää ylimääräistakin vielä! Oon jo sopinu kauppoja akvaariojutuista ja yhestä akvaariopaketista, rupesin miettimään että mulla on oltava yks hoitoallas koko ajan käytössä kalojen kasvatuksessa. Mä olen nyt tehny niin hyvät suunnitelmat nyt tän kalajutun suhteen että ei mene kauaa ennen kun alkaa rahaa tippumaan. :)
Oon harkinnu koirankin ottamista. Se sais mut ainakin liikkeelle, ja ehkä mä en olis niin yksinäinen, ja pääsisin pikkuhiljaa hoitamaan kunnolla mun agorafobiaa. Jos olis koira seurana niin pääsisin liikkeelle ja ulos, ja olis joku jonka kanssa touhuta ja viettää aikaa, opettaa juttuja... Mutta sen koiran tulis olla rauhallinen tapaus.
Mä oon nyt päättänyt että pidän parempaa huolta eläimistäni. Laitan ne etusijalle laihdutuksen rinnalle. Mun rakas ystävä on ehkä poissa, mutta se ei haluais mun olevan surullinen, ja touhuaminen piristää mun mieltä.
Dissosiaatio
Mä oon ollu koko eilisen, yön ja tänään ihan shokissa. Mulla on ihan hirveä dissosiaatio, mun on vaan pakko touhuta jotain koko ajan, tehdä listoja... Mä en syö tänään mitään.
sunnuntai 27. marraskuuta 2016
Paasto
Mä arvasin että paino nousee taas. Eilen ahmin ja oksentelin, tänään yritän olla syömättä koko päivän. Mä olen ihan järkyttävän väsyny. Tekee vaan mieli nukkua tän painajaisen ohi. Söin eilen ihan liikaa rauhottavia, oon vieläkin tokkurassa. Hoitajan pitäis soittaa mulle tänään, saa nähdä mitä se sanoo. En mä halua puhua sille nyt.
haluan oksentaa
Heräsin noin 3 tunnin unien jälkeen. Mä haluan oksentaa taas. Keitin kamomillateetä jos onnistuis. vatsalihakset on uuvuksissa yökkimisestä
Kotiteollisuus - Kaihola
Sain tänään tietää että yks mun rakkaimmista ystävistä on kuollu. Mä olen hajoamispisteessä, mutta tiedän että tällekin on joku tarkoitus. Se on varoitus niille jotka ei pidä itsestään hyvää huolta. Hyvästi pikkeveli toisesta perheestä...
Yrjö
Se on outoa miten helpoks oksentaminen on tullu. Äskenkin mun piti vaan kumartua posliinin ylle ja pumpata vatsalihaksilla. Vihreä tee ei halunnu pysyä sisällä vaikka join mehua päälle. Onneks se ehti kuitenkin vaikuttaa sen verran että maha meni hetkeks sekasin.
Tällä kertaa okdentaminen tuntuu liian helpolta. En halua kuitenkaan oksennella säännöllisesti, vaikka se onkin helppoa. Mä aloin oksentelemaan muutama viikko sitten. Oksensin aina kun olin pilvessä, varmaan sen takia kun pilvessä on 5x enemmän tervaa kun tupakassa, ja poltan pilveni aina pelkiltään, ja kun poltan, poltan paljon. Kun olin oksentanut monena päivänä peräkkäin ja monta kertaa, mun keho oppi ilmeisesti oksentamaan kun sormia napsauttamalla. Mä olen oksennellu ennenkin, alotin ylä-asteella. Sillon se oli vaikeaa, se on aina ollu vaikeaa, mutta yli kymmenen vuoden jälkeen se on ilmeisesti tullu siihen pisteeseen että mun ei tarvitse enää tunkea mitään kurkkuuni tai tunkea päätäni niin syvälle posliinimaljaan että sen haju saa mut oksentamaan.
Tahallaan oksentaminen on pahin asia mitä voi itselleen tehdä. Mun on otettava kaliumia tänäänkin, tai otin jo, heti oksentamisen jälkeen, koska en halua saada sydänkohtausta. Mä en ole vielä tarpeeksi laiha kuolemaan. Enkä ole ihan varma haluanko edes kuolla. Oon löytäny laihtumisesta uuden tarkoituksen elämälleni, ja se tuntuu siltä, että mun on tehtävä näin. Kaikella on tarkoitus, ja mun elämän tarkoitus on olla varoittava esimerkki. Mun elämän tarkoitus on opettaa ihmisiä mun ympärillä ymmärtämään mun henkilökohtaista helvettiä, ettei ne anna kenenkään muun käydä samaa läpi. Ehkä mä voin kärsimällä ja kuolemalla pelastaa jonkun muun hengen. Älkää tehkö niinkun minä.
Tällä kertaa okdentaminen tuntuu liian helpolta. En halua kuitenkaan oksennella säännöllisesti, vaikka se onkin helppoa. Mä aloin oksentelemaan muutama viikko sitten. Oksensin aina kun olin pilvessä, varmaan sen takia kun pilvessä on 5x enemmän tervaa kun tupakassa, ja poltan pilveni aina pelkiltään, ja kun poltan, poltan paljon. Kun olin oksentanut monena päivänä peräkkäin ja monta kertaa, mun keho oppi ilmeisesti oksentamaan kun sormia napsauttamalla. Mä olen oksennellu ennenkin, alotin ylä-asteella. Sillon se oli vaikeaa, se on aina ollu vaikeaa, mutta yli kymmenen vuoden jälkeen se on ilmeisesti tullu siihen pisteeseen että mun ei tarvitse enää tunkea mitään kurkkuuni tai tunkea päätäni niin syvälle posliinimaljaan että sen haju saa mut oksentamaan.
Tahallaan oksentaminen on pahin asia mitä voi itselleen tehdä. Mun on otettava kaliumia tänäänkin, tai otin jo, heti oksentamisen jälkeen, koska en halua saada sydänkohtausta. Mä en ole vielä tarpeeksi laiha kuolemaan. Enkä ole ihan varma haluanko edes kuolla. Oon löytäny laihtumisesta uuden tarkoituksen elämälleni, ja se tuntuu siltä, että mun on tehtävä näin. Kaikella on tarkoitus, ja mun elämän tarkoitus on olla varoittava esimerkki. Mun elämän tarkoitus on opettaa ihmisiä mun ympärillä ymmärtämään mun henkilökohtaista helvettiä, ettei ne anna kenenkään muun käydä samaa läpi. Ehkä mä voin kärsimällä ja kuolemalla pelastaa jonkun muun hengen. Älkää tehkö niinkun minä.
lauantai 26. marraskuuta 2016
x4,9
This is a fucking joke... 100g?? Ihan oikeasti?? Vittu miten turhauttavaa. Johtuu varmaan siitä suklaasta. Mun pitäis liikkua enemmän, mä tiedän. Oon vaan niin väsynyt ja oon aina vihannu liikuntaa. Täytyy vaan toivoa että paino putoaa pikkuhiljaa. Pääasia että se putoaa. Vois ehkä tänään juoda vahvaa vihreää teetä yhen mukillisen. Se autto viimekskin. Harmi kun ei ole kahvia, sillä sais mahan sekasin kunnolla.
Sydän oireilee taas pahemmin. Tänään ei ole kaliumpäivä, mutta lääkäri sano että voin ottaa sitä joka päivä.. Kokeilen ensin magnesiumia.
Sydän oireilee taas pahemmin. Tänään ei ole kaliumpäivä, mutta lääkäri sano että voin ottaa sitä joka päivä.. Kokeilen ensin magnesiumia.
Turhautuneisuuden huokaus
Mä jouduin tänään syömään suklaata, koska poikaystävä tuli käymään ja toi mulle levyn suklaata. Mä en voi antaa sen tietää etten syö, joten paistoin sen täällä ollessa vielä paketillisen kanankoipia. Mua oksettaa niiden haju. En aio syödä niitä. Laitoin ne lautaselle jäähtymään, kun ne jäähtyy niin otan niistä luut pois ja annan kissoille. Mä en vaan pysty edes yrittämään niiden syömistä, enkä edes halua. Onneks on nuo kissat niin ei mene ainakaan hukkaan.
Mun hampaisiin sattu ihan hirveästi sen jälkeen kun söin sitä suklaata, ehkä voin käyttää sitä tekosyynä olla syömättä sokerisia ruokia tulevaisuudessa. Hampaisiin sattuu vieläkin vaikka pesin ne heti suklaan syömisen jälkeen. Mä en nauti valehtelemisesta enkä teeskentelystä. Se saa mut vihaamaan itteäni entistä enemmän. Tänään en syö iltapalaa. Oon ihan varma että paino on huomenna taas noussu. Odotan aamua kauhulla.
Olin hirveän väsynyt ja kylmissäni kun poikaystävä tuli, mutta kumpikin olo hävis kun söin sitä suklaata. Hetken ajan mulla oli jopa kuuma. Mä haluaisin vaan nukahtaa ja unohtaa kaiken taas hetkeksi.
Mun hampaisiin sattu ihan hirveästi sen jälkeen kun söin sitä suklaata, ehkä voin käyttää sitä tekosyynä olla syömättä sokerisia ruokia tulevaisuudessa. Hampaisiin sattuu vieläkin vaikka pesin ne heti suklaan syömisen jälkeen. Mä en nauti valehtelemisesta enkä teeskentelystä. Se saa mut vihaamaan itteäni entistä enemmän. Tänään en syö iltapalaa. Oon ihan varma että paino on huomenna taas noussu. Odotan aamua kauhulla.
Olin hirveän väsynyt ja kylmissäni kun poikaystävä tuli, mutta kumpikin olo hävis kun söin sitä suklaata. Hetken ajan mulla oli jopa kuuma. Mä haluaisin vaan nukahtaa ja unohtaa kaiken taas hetkeksi.
Melkein pääsi itku
..kun nousin aamulla vaa'alle. x5! VIELÄKIN! MITÄ VITTUA??? Tuntuu että vaikka teen mitä, se ei vaan putoa millään. Eilenkin olin liikkeellä 12 tuntia putkeen ja söin vaan 3 pientä leipää. Mä tiesin että se kolmas oli liikaa. Mä niin tiesin. Ei olis pitäny. Tänään syön maksimissaan 2. Tekis mieli olla syömättä kokonaan, mutta en voi. Vaikka tänään onkin Kalium-päivä, en voi olla syömättä. Tiedän että jos jätän syömättä, huomenna paino on ehkä laskenut, mutta nousee sitten taas kun syön vähänkin. Mä niin vihaan peilikuvaani. Joka päivä enemmän ja enemmän. Mun tekee mieli itkeä kun edes ajattelen koko asiaa. Sen takia katon itteäni peilistä vaan aamuisin sen jälkeen kun käyn vaa'alla. Se on osa mun aamurituaalia.
Mä herään, laitan jotain pyörimään koneelle ettei ole niin yksinäinen olo, makaan hetken, nousen, menen vessaan, takasin makkariin mun syömishäiriönurkkaan, riisun kaiken paitsi ponkkarin ja pikkarit, nousen vaa'alle, avaan thinspokansion ja merkitsen painon ja päivämäärän, menen peilin eteen ja katon itteäni melkeinpä jokapuolelta ja vihaan näkemääni. Puen päälle, juon mehua ja otan aamulääkkeet. Vasta sen jälkeen voin tehdä muuta. Mun on tehtävä tää joka aamu.
Mua paleltaa jatkuvasti. Eilen mä pidin saunaa päällä 4 tuntia ja ovet oli auki, ja mua palelti silti. Kaikki ikkunat oli ihan huurussa, täällä oli niin kuuma, mutta mulla oli silti kylmä. Nukun kahdella peitolla joka yö. Mun pitää laittaa paidan, villapaidan ja muiden vaatteiden päälle vielä paksu kylpytakki ja kääriytyä peittoon kun käyn tupakalla. Oon myös väsynyt koko ajan. Mä olen jatkuvissa kivuissa. Nivelet ei tahdo jaksaa, välillä en pysty edes kirjottamaan koneella, kun sormien ja käsien jokaiseen niveleen sattuu.
Alan tottua yksin olemiseen. Mun mielestä on parempi kun olen yksin. Kukaan ei saa tietää miten sairas olen. Ei ainakaan vielä. Jouluna se kai tulee ilmi. Pelkään joulua jo etukäteen. Pelkään joulun ruokia. Pelkään muiden nähden syömistä. Pelkään menettäväni kontrollin, koska kinkku on aina ollut mun suurin heikkous. Oon lapsesta asti odottanut enemmän kinkun syömistä kun lahjoja. Nyt pelkään sitä. Oon yrittänyt keksiä jo etukäteen miten paljon syön mitäkin jouluna, ja miten pystyn välttäytymään siltä, että syön liikaa. Voi tietysti olla, etten edes mene porukoille jouluna. Se vaan tuntuu jotenkin väärältä. Mutta jos menen, haluan tulla takasin kotiin samana päivänä. Mahdollisimman pian. Enkä halua ottaa ruokaa mukaan, mutta äiti varmaan pakottaa mut ottamaan jotain. Mä en halua sitä houkutusta tänne. Pelkään että jos mulla on täällä ruokaa, mä syön ja syön ja syön, enkä pysty lopettamaan. Ajatuskin ahdistaa.
Mä herään, laitan jotain pyörimään koneelle ettei ole niin yksinäinen olo, makaan hetken, nousen, menen vessaan, takasin makkariin mun syömishäiriönurkkaan, riisun kaiken paitsi ponkkarin ja pikkarit, nousen vaa'alle, avaan thinspokansion ja merkitsen painon ja päivämäärän, menen peilin eteen ja katon itteäni melkeinpä jokapuolelta ja vihaan näkemääni. Puen päälle, juon mehua ja otan aamulääkkeet. Vasta sen jälkeen voin tehdä muuta. Mun on tehtävä tää joka aamu.
Mua paleltaa jatkuvasti. Eilen mä pidin saunaa päällä 4 tuntia ja ovet oli auki, ja mua palelti silti. Kaikki ikkunat oli ihan huurussa, täällä oli niin kuuma, mutta mulla oli silti kylmä. Nukun kahdella peitolla joka yö. Mun pitää laittaa paidan, villapaidan ja muiden vaatteiden päälle vielä paksu kylpytakki ja kääriytyä peittoon kun käyn tupakalla. Oon myös väsynyt koko ajan. Mä olen jatkuvissa kivuissa. Nivelet ei tahdo jaksaa, välillä en pysty edes kirjottamaan koneella, kun sormien ja käsien jokaiseen niveleen sattuu.
Alan tottua yksin olemiseen. Mun mielestä on parempi kun olen yksin. Kukaan ei saa tietää miten sairas olen. Ei ainakaan vielä. Jouluna se kai tulee ilmi. Pelkään joulua jo etukäteen. Pelkään joulun ruokia. Pelkään muiden nähden syömistä. Pelkään menettäväni kontrollin, koska kinkku on aina ollut mun suurin heikkous. Oon lapsesta asti odottanut enemmän kinkun syömistä kun lahjoja. Nyt pelkään sitä. Oon yrittänyt keksiä jo etukäteen miten paljon syön mitäkin jouluna, ja miten pystyn välttäytymään siltä, että syön liikaa. Voi tietysti olla, etten edes mene porukoille jouluna. Se vaan tuntuu jotenkin väärältä. Mutta jos menen, haluan tulla takasin kotiin samana päivänä. Mahdollisimman pian. Enkä halua ottaa ruokaa mukaan, mutta äiti varmaan pakottaa mut ottamaan jotain. Mä en halua sitä houkutusta tänne. Pelkään että jos mulla on täällä ruokaa, mä syön ja syön ja syön, enkä pysty lopettamaan. Ajatuskin ahdistaa.
torstai 24. marraskuuta 2016
Ei, ei, ei, ei, EI!!
Nukahdin joskus 7 aikaan illalla, heräsin kahden aikaan, kaikissa akvaarioissa oli valot päällä ja kissoilta jäi iltaruoka saamatta. Hitto soikoon, kävin vaa'alla ja paino on TAAS x5:n puolella!!! Mä en tajua! Miten se on voinu muka nousta noin paljon, multa jäi iltapalakin väliin. Ääh! Ahdistaa ihan hirveästi... Noh, ruokin kissat kuitenkin äsken... Mä niin toivon että saan nukuttua ja että paino laskee aamuks. Kuumemittari näytti 36,5. Yleensä terveenä se on jotain 35. Otsa tuntuu kuumalta. Oon aika tokkurassa...
Mun pitäis keksiä jostain rahaa että saisin haettua tenoxit apteekista ja noh, tarviisin mä ruokaakin vissiin. Salaattia, juustoa ja ingmariinia tai jotain muuta levitettä. Kalanruokakin alkaa olla vähissä, tilasin just lisää, ne tulee hyvällä tuurilla ens viikolla.
Ähh... Oon niin väsynyt.. Mua niin ärsyttää tuo paino! Mä vaan haluan että se tippuu... Ahdistaa.
Klo 6:44
En oo vieläkään saanu unta. Siivosin kylppärin sekamelskan ja järjestelin kirppiksellä myymättä jääneet tavarat. Osan mä jätän itelleni, löysin tavoitevaatteita ja muutaman joululahjan. Mä en tiedä millä ihmeellä saan ostettua kaikille joululahjat.. Noh, se on vaan myytävä tavaraa, tai ainakin yritettävä. Väsyttää ihan hirveästi taas vaihteeks. En vaan osaa rauhottua nukkumaan. Koko ajan keksin uutta tekemistä. Pitäis siirtää monneja hoitoaltaaseen.. Siellä on jo 2 monnia, mutta pitäis laittaa lisää. Kultakalatkin on siellä kun ei meinaa valkopilkkutauti lähteä millään niistä.
Mun pitäis keksiä jostain rahaa että saisin haettua tenoxit apteekista ja noh, tarviisin mä ruokaakin vissiin. Salaattia, juustoa ja ingmariinia tai jotain muuta levitettä. Kalanruokakin alkaa olla vähissä, tilasin just lisää, ne tulee hyvällä tuurilla ens viikolla.
Ähh... Oon niin väsynyt.. Mua niin ärsyttää tuo paino! Mä vaan haluan että se tippuu... Ahdistaa.
Klo 6:44
En oo vieläkään saanu unta. Siivosin kylppärin sekamelskan ja järjestelin kirppiksellä myymättä jääneet tavarat. Osan mä jätän itelleni, löysin tavoitevaatteita ja muutaman joululahjan. Mä en tiedä millä ihmeellä saan ostettua kaikille joululahjat.. Noh, se on vaan myytävä tavaraa, tai ainakin yritettävä. Väsyttää ihan hirveästi taas vaihteeks. En vaan osaa rauhottua nukkumaan. Koko ajan keksin uutta tekemistä. Pitäis siirtää monneja hoitoaltaaseen.. Siellä on jo 2 monnia, mutta pitäis laittaa lisää. Kultakalatkin on siellä kun ei meinaa valkopilkkutauti lähteä millään niistä.
Tulva
Kaveri oli käymässä ja samaan aikaan vaihdoin taas veden isoon akvaarioon, ja tietysti unohdin että olin täyttämässä sitä! Noh, ylihän se tuli. Toivottavasti ei tullu vesivahinkoa. Sen jälkeen on ahdistanu ihan hirveästi. Varsinkin kun oon taas yksin, ja pelkään huomista painoa ihan hirveästi! Haluaisin vaan alkaa nukkumaan, mutta en vielä viiti. Oon niiiiiiiiiiiiiiiiin väsynyt.
keskiviikko 23. marraskuuta 2016
x3,4
Whaaaat? :D Olikin jo aika tippua kunnolla. Pelkäsin illalla ihan hirveästi että paino nousee taas. Nukuin tosi huonosti, heräsin 4 aikaan ja mun oli pakko käydä vaa'alla. En enää muista mitä se näytti, mutta muistan että olin tyytyväinen. Nyt pitää vaan jatkaa samaan malliin. Väsyttää taas ihan hirveästi, mutta ei voi mitään. Tänään on käytävä tyhjentämässä kirppispöytä, samalla käytävä kelalla kysymässä että mitä vittua ne säätää kun kaikki tuet on katkennu taas vaihteeks, ja on käytävä kaverin kanssa kaupassa kun se tarvii henkistä tukea siihen. Huvittavaa kun muakin pelottaa käydä kaupassa, niin menen nyt sitten toisen samanlaisen ihmisen tueks :D Noh, hyvin se menee. Plus on kiva nähdä sitäkin, viimeks näin sen taas sattumalta MTT:llä odotushuoneessa. Se sano miettivänsä koko ajan ittensä tappamista, niin otin sitten asiakseni auttaa sitä.
Vihdoinkin
x5,9. Oon odottanu monta päivää että paino laskis viiden puolelle. Nyt vaan pelkään että se taas nousee. Vaihdoin akvaarioihin vedet heti kun heräsin. Kaloja on kuollu ihan liikaa. Ne ei kai jaksanu loisia ja sitten vielä sitä lääkettä. Oon niin pettyny itteeni. Haluaisin että mun eläimillä on kaikki hyvin. Pitäis tänään päästä jotenkin hakemaan kolmas akvaario. Mulla ei ole mitään hajua miten onnistun hommaamaan kyydin johon se ja sen jalusta mahtuu. Sain eilen paniikkikohtauksia sen takia. Mun kroppa on liian väsynyt kestämään stressiä.
maanantai 21. marraskuuta 2016
x6,0
Mä olen tehny virheen kun oon syöny vaan yhden leivän päivässä. Nyt ei meinaa paino pudota millään. Tänään puristaa rintaa heti aamusta. Otin jo kaliumia aamulääkkeiden kanssa, mutta ei tunnu auttavan. Mulla olis tänään lääkäri ja sen jälkeen pitäis hakea pari tuolia. Mä saan paniikkikohtauksen kuitenkin. Mun pitäis syödä, tiedän sen. Se auttais ehkä pitämään sen paniikin poissa. Oon niin väsyny. Valvoin liian myöhään ja heräsin liian aikasin.
Ahdistaaaaaaa
Paino oli noussu aamulla, niinkun pelkäsinkin. Nyt pelkään että se nousee huomisekskin.. Äsken kävi pari ihmistä pyörähtämässä, myyn pakastimen niille, ne makso jo etukäteen, hoitavat sille kuljetuksen kun saavat. Sain paniikkikohtauksen. Mä en tajua miten niin pienestä voi edes saada paniikkikohtauksen. Sain kohtauksen kaupassakin yks päivä... Huomisesta tulee ihan hirveä, tiedän sen jo etukäteen. Pitää mennä aamulla psykiatrille jatkamaan eläkettä ja pyytämään vahvempaa annostusta rauhottaviin. Päivän annoskaan ei riitä enää pieneen paniikkikohtaukseen.
Lääkärin jälkeen pitää käydä hakemassa pari nojatuolia mitkä oon varannu, ja kaupassakin pitäis käydä. Mä en tosiaan tiedä miten selviän edes hengissä huomisesta. Tiedän jo etukäteen että en ehkä pysty käymään kaupassa. Se on liikaa.. Se on vaan liikaa. Vaikka en mä itelleni ole ruokaa ostamassa, kun en mä syö kuitenkaan muuta kun maksimissaan pari leipää päivässä, eli illassa. Ja mulla on kaikkea mitä leivän päälle tarviin, ja leipääkin on. Elukoille pitää vaan ostaa ruokaa ja kissoille hiekkaa. Mutta kauppaan meneminen, kaikki ne ihmiset.. En mä taida pystyä siihen.
Oon niin väsynyt.. Oon nukkunu 12 tuntia joka yö. Edes se on positiivista että pystyn nukkumaan. Mutta oon silti ihan hirveän väsynyt. Ylihuomenna pitäis hakea kolmas akvaario ja muutenkin puljata noiden altaiden kanssa. Stressaan jo nyt. Kaikki nää kuullostaa varmaan tosi pieniltä asioilta, kuka tahansa pystyis hoitamaan nää ilman mitään ongelmia, mutta mä olen niin uuvuksissa että saan paniikkikohtauksen jokaisesta pikkuasiasta. Mun aivot ja kroppa ei vaan tunnu jaksavan.
Mä tiedän että mun pitäis syödä enemmän, ja levätä ja ottaa rauhassa ja.. Kaikki mitä teen on liikaa mun kropalle ja väärin, mutta en pysty lopettamaan. En edes halua lopettaa, vaikka kuolema väijyy joka nurkan takana. Yksikin liian voimakas paniikkikohtaus, niin mun sydän pettää. Se on fakta, mä tunnen ja tiedän sen. Siks en käy missään, harvoin edes haen postin. Kukaan ei käy täällä, enkä minä käy missään. Oon yksinäisempi kun koskaan, mutta mä en kestäis enempää. En kestä enää mitään. Kaikki on hyvin kun oon yksin eikä mulla ole mitään tekemistä, mihinkään lähtemistä.
Oon niin väsynyt..
Lääkärin jälkeen pitää käydä hakemassa pari nojatuolia mitkä oon varannu, ja kaupassakin pitäis käydä. Mä en tosiaan tiedä miten selviän edes hengissä huomisesta. Tiedän jo etukäteen että en ehkä pysty käymään kaupassa. Se on liikaa.. Se on vaan liikaa. Vaikka en mä itelleni ole ruokaa ostamassa, kun en mä syö kuitenkaan muuta kun maksimissaan pari leipää päivässä, eli illassa. Ja mulla on kaikkea mitä leivän päälle tarviin, ja leipääkin on. Elukoille pitää vaan ostaa ruokaa ja kissoille hiekkaa. Mutta kauppaan meneminen, kaikki ne ihmiset.. En mä taida pystyä siihen.
Oon niin väsynyt.. Oon nukkunu 12 tuntia joka yö. Edes se on positiivista että pystyn nukkumaan. Mutta oon silti ihan hirveän väsynyt. Ylihuomenna pitäis hakea kolmas akvaario ja muutenkin puljata noiden altaiden kanssa. Stressaan jo nyt. Kaikki nää kuullostaa varmaan tosi pieniltä asioilta, kuka tahansa pystyis hoitamaan nää ilman mitään ongelmia, mutta mä olen niin uuvuksissa että saan paniikkikohtauksen jokaisesta pikkuasiasta. Mun aivot ja kroppa ei vaan tunnu jaksavan.
Mä tiedän että mun pitäis syödä enemmän, ja levätä ja ottaa rauhassa ja.. Kaikki mitä teen on liikaa mun kropalle ja väärin, mutta en pysty lopettamaan. En edes halua lopettaa, vaikka kuolema väijyy joka nurkan takana. Yksikin liian voimakas paniikkikohtaus, niin mun sydän pettää. Se on fakta, mä tunnen ja tiedän sen. Siks en käy missään, harvoin edes haen postin. Kukaan ei käy täällä, enkä minä käy missään. Oon yksinäisempi kun koskaan, mutta mä en kestäis enempää. En kestä enää mitään. Kaikki on hyvin kun oon yksin eikä mulla ole mitään tekemistä, mihinkään lähtemistä.
Oon niin väsynyt..
sunnuntai 20. marraskuuta 2016
x5,8
JJEAH!! Pääsin 5:n puolelle. Nyt vaan pelkään että paino nousee huomiseks takasin 6:n puolelle. Eilen oli ihan hirveä olo, ahdisti, tärisytti, oksetti ja teki mieli itkeä. Olin niin väsynyt että menin 7 jälkeen jo nukkumaan. Heräsin 8lta. Aamutupakalla käynti otti sydämen päälle niin paljon että oli otettava taas kaliumia ja magnesiumia. Magnesiumia mä otan kyllä joka päivä muutenkin, mutta yleensä vasta illalla. Otan myös aamulääkkeiden kanssa vitamiinitabletin, ja mulla on sen lisäks vielä poretabletteja. Otan niitä ½ ja½ monivitamiinia ja C:tä jos on flunssainen olo. Oon huomannu että nyt kun taas laihdun, mun nenä vuotaa joinakin päivinä ja voimat on vähissä ja muutenkin kuumeinen olo välillä. Nuo yleensä auttaa. Ja koska poltan tupakkaa, tarviin muutenkin 2x enemmän c-vitamiinia kun ihmiset jotka ei polta.
Mä tiedän ettei tää ole todellakaan terveellistä mun kropalle tai mielelle, mutta mä olen sairas. En suosittele tätä kenellekään. Ja te, jotka jo teette samaa kun minä, syökää rasvaa, ihan oikeasti, vaikka se kuinka pelottais, rasvan syöminen nopeuttaa laihtumista ja tekee siitä edes vähän turvallisempaa.
Mä tiedän ettei tää ole todellakaan terveellistä mun kropalle tai mielelle, mutta mä olen sairas. En suosittele tätä kenellekään. Ja te, jotka jo teette samaa kun minä, syökää rasvaa, ihan oikeasti, vaikka se kuinka pelottais, rasvan syöminen nopeuttaa laihtumista ja tekee siitä edes vähän turvallisempaa.
torstai 17. marraskuuta 2016
x6,3
Eilinen oli hirveä. Piti maata sängyssä koko päivä rintakipujen takia. Oon niin väsyny tänään, olisin halunnu nukkua pitempään, mutta kun kello soi, on noustava. Heräsin yöllä vessaan, mikä oli samalla ärsyttävää ja samalla "mukavaa" koska sainpahan jotain pihalle taas. Illalla oli tosi lähellä että olisin oksentanut leivät pihalle. En kuitenkaan oksentanut, koska tiedän että tarviin sen joka iltaisen 2 leipää. Varsinkin kun oli niitä rintakipuja, enkä saanut kaliumia vaikka pyysin.
x6,7
Olin tyytyväinen tän aamun painoon. Olin myös tyytyväinen siihen että kaadoin vahingossa aamulla mehulasini, ainakaan se ei menny mun mahaan. Rintakivut vahvistuu joka päivä. Laitoin äidille viestiä, jos se tois mulle jotain kalium lisäravinnetta tänään. En halua kuitenkaan saada sydänkohtausta, mikä mun sydänvian takia on tosi todennäköinen kun jatkan näin. 2 leipää joka ilta.
Eilen oli tosi vaikea mennä edes keittiöön siihen aikaan kun tavalliesti olisin jo ottanut iltalääkkeet ja niiden tuoman tokkuran voimalla olisin syönyt jo. Eilen meni tunnin ennen kun sain edes ne lääkkeet alas, en halunnut syödä. Ahdisti ihan hirveästi. Mun mieli meni koko ajan muihin asioihin kun siihen, että mun pitäis ottaa iltalääkkeet, syödä ja alkaa nukkumaan. Tein sitten kuitenkin kompromissin, eli vähensin rasvaa ja juustoa leipieni päällä. Juusto alkaa loppua jo muutenkin, mikä on vaan hyvä asia.
Hoitaja kävi eilen, luin päiväkirjaani sille, muun muassa lauseen "haluan kutistua ja kadota" se ei ole tajunnut varmaan vieläkään mitä se tarkoitti. Mä tiedän että se ja lääkäri haluaa mut ensin osastolle ja sitten johonkin tuettuun asumiseen, mutta mä oon sanonu suoraan että en mene osastolle ellei ole ihan pakko, ellen sekoa ihan totaalisesti. Mä en ole valmis siihen, enkä suoraan sanottuna halua mennä sinne. Hirveä paikka nykyään. Entinen osasto oli paljon mukavampi. Tuo uusi on kun vankila. Kuka menis vankilaan vapaaehtoisesti moneks kuukaudeks? Ei kukaan.
Tuntuu hyvältä, kun housut jotka oli ostaessa kireät, roikkuu nyt päällä. Mutta nää hyvät olot on lyhytkestoisia. Hetken on hyvä olo, sitten ahdistus ja/tai pakkoajatukset ottaa taas vallan. Mun pakkoajatukset alkaa keikkua jo vaarallisen rajoilla. Eilen kävelin keskustassa kaupasta pois, oikea käsi taskussa ja kädessä puukko, niinkuin aina nykyään. Mulle tuli yhtäkkiä hirveä pakkoajatus, että haluan vaan iskeä sen puukon johonkuhun, keneen vaan. Toivoin että joku kävis päälle, että voisin puukottaa sen. Onneks se meni ohi nopeasti. Mä pidän puukkoa taskussa aina kun menen ulos, edes tupakalle. Mulla on niin turvaton olo. Se tuo turvaa, kun mulla ei ole pippurisumutetta tms. Sitäpaitsi hyökkääjä perääntyy todennäköisemmin kun edes näyttää sitä puukkoa. Esim raiskaajat valitsee uhrinsa sen perusteella, mitä heikommalta ne vaikuttaa. Jos tappelee vastaan, ne luovuttaa nopeasti. Varsinkin jos uhrilla on kädessä puukko ja silmissä palaa raivo. Mun silmissä palaa helvetillinen tuli.
Kerran mut kaadettiin sängylle ja mua kuristettiin istuen mun päällä, mutta jätkä melkein paskanti housuunsa kun avasin silmät, tuijotin suoraan silmiin ja aloin painamaan kaulaani ylöspäin, sen käsiä vastaan. Mulkero säikähti ja luovutti.
Eilen oli tosi vaikea mennä edes keittiöön siihen aikaan kun tavalliesti olisin jo ottanut iltalääkkeet ja niiden tuoman tokkuran voimalla olisin syönyt jo. Eilen meni tunnin ennen kun sain edes ne lääkkeet alas, en halunnut syödä. Ahdisti ihan hirveästi. Mun mieli meni koko ajan muihin asioihin kun siihen, että mun pitäis ottaa iltalääkkeet, syödä ja alkaa nukkumaan. Tein sitten kuitenkin kompromissin, eli vähensin rasvaa ja juustoa leipieni päällä. Juusto alkaa loppua jo muutenkin, mikä on vaan hyvä asia.
Hoitaja kävi eilen, luin päiväkirjaani sille, muun muassa lauseen "haluan kutistua ja kadota" se ei ole tajunnut varmaan vieläkään mitä se tarkoitti. Mä tiedän että se ja lääkäri haluaa mut ensin osastolle ja sitten johonkin tuettuun asumiseen, mutta mä oon sanonu suoraan että en mene osastolle ellei ole ihan pakko, ellen sekoa ihan totaalisesti. Mä en ole valmis siihen, enkä suoraan sanottuna halua mennä sinne. Hirveä paikka nykyään. Entinen osasto oli paljon mukavampi. Tuo uusi on kun vankila. Kuka menis vankilaan vapaaehtoisesti moneks kuukaudeks? Ei kukaan.
Tuntuu hyvältä, kun housut jotka oli ostaessa kireät, roikkuu nyt päällä. Mutta nää hyvät olot on lyhytkestoisia. Hetken on hyvä olo, sitten ahdistus ja/tai pakkoajatukset ottaa taas vallan. Mun pakkoajatukset alkaa keikkua jo vaarallisen rajoilla. Eilen kävelin keskustassa kaupasta pois, oikea käsi taskussa ja kädessä puukko, niinkuin aina nykyään. Mulle tuli yhtäkkiä hirveä pakkoajatus, että haluan vaan iskeä sen puukon johonkuhun, keneen vaan. Toivoin että joku kävis päälle, että voisin puukottaa sen. Onneks se meni ohi nopeasti. Mä pidän puukkoa taskussa aina kun menen ulos, edes tupakalle. Mulla on niin turvaton olo. Se tuo turvaa, kun mulla ei ole pippurisumutetta tms. Sitäpaitsi hyökkääjä perääntyy todennäköisemmin kun edes näyttää sitä puukkoa. Esim raiskaajat valitsee uhrinsa sen perusteella, mitä heikommalta ne vaikuttaa. Jos tappelee vastaan, ne luovuttaa nopeasti. Varsinkin jos uhrilla on kädessä puukko ja silmissä palaa raivo. Mun silmissä palaa helvetillinen tuli.
Kerran mut kaadettiin sängylle ja mua kuristettiin istuen mun päällä, mutta jätkä melkein paskanti housuunsa kun avasin silmät, tuijotin suoraan silmiin ja aloin painamaan kaulaani ylöspäin, sen käsiä vastaan. Mulkero säikähti ja luovutti.
tiistai 15. marraskuuta 2016
Eieieiei
+300g. Tosin nukuin vaan jotain 5 tuntia, eli en ehtiny nukkua kunnolla. Heräsin ennen viittä. Yritin nukahtaa uudestaan mutta ei onnistunut. Pesin sitten koko kylppärin kissojen laatikoita myöten ja äsken sain vaihdettua pienen akvaarion alle kestävämmän pöydän, edellinen alko taipua, mikä ei ollu yllätys kun se on niin vanha ja lastulevyä. Nyt on täyspuinen pöytä. Pari kalaa oli kuollut..
Mun akvaarioihin tuli sieni-infektio kun hain monneja... Nyt se sitten alkaa levitä muihinkin kaloihin. Pitää ostaa lääkettä. Kun vaan sais äkkiä rahaa jostain.. Äh, väsyttää, ei jaksais ajatella mitään.
Mun akvaarioihin tuli sieni-infektio kun hain monneja... Nyt se sitten alkaa levitä muihinkin kaloihin. Pitää ostaa lääkettä. Kun vaan sais äkkiä rahaa jostain.. Äh, väsyttää, ei jaksais ajatella mitään.
x7,00
Pidättelin henkeä ennen kun nousin vaa'alle. -400g eilisestä. Jes. Nyt pitää vaan jatkaa. Katoin itteäni peilistä, en osaa päättää olenko ylpeä vai häpeissäni. En ainakaan ole tyytyväinen vielä pitkään aikaan.
Taas yksi pitkä päivä joka pitää vaan odottaa loppuun. Elän aamuja varten. Ei mulla ole mitään muuta mitä odottaa, kun se luku tuossa vaa'assa, joka on yksin jäämiseni jälkeen löytänyt paikkansa peilin edestä. Peilin alla on meikkipöytä, jossa on mun kansio. Kansio, joka on täynnä... tätä. Merkitsen siihen joka aamu päivämäärän ja painon. Loput päivästä hukutan vessassa juoksemiseen, eläimistä huolehtimiseen, elokuviin ja tupakkaan, kunnes tulee ilta. Sitten syön kourallisen rauhottavia ennen kun syön päivän ruokani, eli 2 leipää, ja nukahdan heti sen jälkeen.
Mä en toivo tällaista elämää kenellekään. Mutta silti elän näin. Mä en ansaitse enempää.
Taas yksi pitkä päivä joka pitää vaan odottaa loppuun. Elän aamuja varten. Ei mulla ole mitään muuta mitä odottaa, kun se luku tuossa vaa'assa, joka on yksin jäämiseni jälkeen löytänyt paikkansa peilin edestä. Peilin alla on meikkipöytä, jossa on mun kansio. Kansio, joka on täynnä... tätä. Merkitsen siihen joka aamu päivämäärän ja painon. Loput päivästä hukutan vessassa juoksemiseen, eläimistä huolehtimiseen, elokuviin ja tupakkaan, kunnes tulee ilta. Sitten syön kourallisen rauhottavia ennen kun syön päivän ruokani, eli 2 leipää, ja nukahdan heti sen jälkeen.
Mä en toivo tällaista elämää kenellekään. Mutta silti elän näin. Mä en ansaitse enempää.
sunnuntai 13. marraskuuta 2016
x7,4
Hymyilin kun nousin vaa'alle. Paino on tippunu takasin siihen mihin olin jo päässyt. Nyt pitää vaan jatkaa. Pitäis hakea mehua ja tupakkaa... Pitäis ostaa vaikka mitä, mutta ei oikeen ole varaa ostaa mitään. En mä tarvii mitään, mutta elukat tarviis.
The end and beginning
Tein aikalailla ratkaisevan liikkeen. Poistin ihmisiä facebookista ja laitoin sille yhdelle viestin, että se on vapaa jos vaan haluaa. Mä olen varma että haluaa. Ei se olis jättäny mua niin huonossa kunnossa yksin eilen, jos se vielä rakastais mua ja haluais olla mun kanssa.
Vaihdoin järjestystä makkarissa sen verran että irrotin parisängyn toisesta osasta jalat ja laitoin sen selkänojaksi toiselle osalle. Laitoin myös maton lattialle.
Oksensin eilen ja oksensin tänään. Mä en halua syödä. en ansaitse syödä. Mä jään nyt yksin. Yksin tän pääni sisällä vellovan helvetin kanssa. Mä en halua jaksaa, mutta jotenkuten jaksan kuitenkin.
Vihaan ja rakastan kuplaani. Mietin tänään, miksen vaan niele kaikkia pillereitäni. Mua ei kaivata missään, mutta ainakin mua tarvitaan täällä. Mun omassa kuplassa, jonka oon ympärilleni rakentanut. Millään muulla ei taida olla enää väliä. Ei ole ollu aikoihin. Vaikka tiedän että tämäkin on vaan itsepetosta, ja tulen romahtamaan vielä.
Tai noh, mä olen romahtanut jo. Ketään ei vaan kiinnosta. Miks mua pitäis kiinnostaa?
Vaihdoin järjestystä makkarissa sen verran että irrotin parisängyn toisesta osasta jalat ja laitoin sen selkänojaksi toiselle osalle. Laitoin myös maton lattialle.
Oksensin eilen ja oksensin tänään. Mä en halua syödä. en ansaitse syödä. Mä jään nyt yksin. Yksin tän pääni sisällä vellovan helvetin kanssa. Mä en halua jaksaa, mutta jotenkuten jaksan kuitenkin.
Vihaan ja rakastan kuplaani. Mietin tänään, miksen vaan niele kaikkia pillereitäni. Mua ei kaivata missään, mutta ainakin mua tarvitaan täällä. Mun omassa kuplassa, jonka oon ympärilleni rakentanut. Millään muulla ei taida olla enää väliä. Ei ole ollu aikoihin. Vaikka tiedän että tämäkin on vaan itsepetosta, ja tulen romahtamaan vielä.
Tai noh, mä olen romahtanut jo. Ketään ei vaan kiinnosta. Miks mua pitäis kiinnostaa?
keskiviikko 9. marraskuuta 2016
Ähhh
Mun paino on noussu. Mä voin tuntea ja nähdä sen. Oksettaa. Oon oksentanu nyt 3-4 iltana peräkkäin. Illalla, koska syön vaan illalla, koko päivän juon pelkästään. Mua inhottaa kattoa peiliin. Oon onnellinen etten syöny eilen spagettia ja jauhelihakastiketta, vaan vein ne takapihan metsään variksille. Mun jääkaappi on liian tyhjä, mutta silti liian täynnä.
maanantai 7. marraskuuta 2016
Blahh...
Oon saanu asioita hoidettua jopa... Välillä vaan tuntuu että hoidan itelleni liikaa asioita hoidettavaks. Noh, rahat tuli ja rahat meni, mutta niin käy kyllä loppukuussakin. Mun pitäis tosiaan rajoittaa tätä akvaariotouhua ja elukoiden lellimisessä muutenkin, yli puolet rahoista menee aina elukoihin, verkkokaupan pitäis olla laitonta :D
Oon saanu asioita hoidettua jopa... Välillä vaan tuntuu että hoidan itelleni liikaa asioita hoidettavaks. Noh, rahat tuli ja rahat meni, mutta niin käy kyllä loppukuussakin. Mun pitäis tosiaan rajoittaa tätä akvaariotouhua ja elukoiden lellimisessä muutenkin, yli puolet rahoista menee aina elukoihin, verkkokaupan pitäis olla laitonta :D
sunnuntai 6. marraskuuta 2016
Shokissa
Mä valvoin koko viime yön ja mietin miten pyytäisin omaa tilaa, eli häntä muuttamaan pian pois, mutta en odottanut että se ottais ja muuttais heti... Mä olen ihan sekasin. Pelottaa ja on ihan hirveän yksinäinen olo, ahdistaa. Olisin halunnu että se olis vielä kuitenkin jääny edes huomiseen...
Oon niin yksin...
Oon niin yksin...
lauantai 5. marraskuuta 2016
The calm before a storm?
Mun on tehtävä se huomenna. Mun on kerrottava tuolle yhdelle että mä en jaksa asua sen kanssa enää yhdessä, tää stressi on ihan liikaa ja kaikki muukin.. Mä en jaksa jatkuvasti hoitaa eläimet ja itseni lisäks vielä toisen ihmisen sotkuja jatkuvasti. Pienet asiat ajaa mut hulluuden partaalle. Pienistä ne isotkin on tehty...
Mutta miten kertoa jollekin herkälle ihmiselle, joka on asunut saman katon alla jo näin kauan, että haluat hänet ulos, loukkaamatta uhriutuva luonteista henkilöä? Mulla ei ole mitään hajua. Tuntuu muutenkin että pää hajoaa.
Rauhottavat alkaa loppumaan pikkuhiljaa, enkä tosiaan tiedä mitä tekisin, ihan oikeasti. Mun olis vaan nyt saatava olla rauhassa ja miettiä mikä olis parasta mulle...
En vaan halua satuttaa ketään, ja tiedän että tuo yks hajoaa tämän takia... *Huoh*
Mutta miten kertoa jollekin herkälle ihmiselle, joka on asunut saman katon alla jo näin kauan, että haluat hänet ulos, loukkaamatta uhriutuva luonteista henkilöä? Mulla ei ole mitään hajua. Tuntuu muutenkin että pää hajoaa.
Rauhottavat alkaa loppumaan pikkuhiljaa, enkä tosiaan tiedä mitä tekisin, ihan oikeasti. Mun olis vaan nyt saatava olla rauhassa ja miettiä mikä olis parasta mulle...
En vaan halua satuttaa ketään, ja tiedän että tuo yks hajoaa tämän takia... *Huoh*
maanantai 31. lokakuuta 2016
Pessimisti ei koskaan pety
Viimepäivät on ollut yhtä helvettiä. Mikään ei mene niinkun pitää, kaikki asiat kusee. Soitin hoitajalle, soitin lääkärille, ei mitään apua. Eilen sain jonkun psykoosikohtauksen ja ilmeisesti huusin, itkin ja hakkasin itteäni suihkussa vaatteet päällä. Kuulin ääniä, vasemman korvan takana tuntuu ja kuuluu joku paha. Lääkäri sanoi että se vaan kuuluu mun sairauteen... Kun edes vittu tietäisivät mikä se sairaus on!! Sanoi myös että pitää vaan kestää. Jos ei kestä niin sitten osastolle. Ja sinne mä en mene enää ikinä. Niin hirveä paikka että ei mitään rajaa. Oon niin väsyny tähän paskaan...
tiistai 25. lokakuuta 2016
I'm back
Siitä on pitkä aika kun kirjotin tänne viimeksi. Monta kuukautta, ehkä yli vuosi, en jaksa enkä voi muistaa. Palasin tänne, koska mulla ei ole ketään kenelle puhua. Mä olen niin yksinäinen, mutta en koskaan yksin. Oon ollut JK:n kanssa yhdessä kohta 9 kuukautta. 9 sekavaa, vaikeaa kuukautta. Tammikuussa pääsin jo niin lähelle kuolemaa, että näin kuolleita läheisiä ympärilläni, maatessani eteisen lattialla, kykenemättömänä liikkumaan liiallisen alkoholin ja lääkepurkillisen nieltyäni. Ambulanssi tuli ja vei sairaalaan. Seuraavana aamuna siirsivät psykiatriselle osastolle, missä raivostuin, karjuin hoitajille ja lääkärille. Pääsin pois sieltä heti raivottuani. Takaisin kotiin, yksinäisyyteen. Tähän tukahduttavaan sumuun, joka on elämäni.
Ja tässä sitä taas ollaan. Väsyneenä, turhautuneena, masentuneena, umpikujassa. Kaikki on muuttunut, mutta silti kaikki on edelleen samaa. Tuttua, turvallista kärsimystä.
Mä olen niin väsynyt...
Ja tässä sitä taas ollaan. Väsyneenä, turhautuneena, masentuneena, umpikujassa. Kaikki on muuttunut, mutta silti kaikki on edelleen samaa. Tuttua, turvallista kärsimystä.
Mä olen niin väsynyt...
...Minä.
perjantai 12. helmikuuta 2016
Flunssaa
Oon ollu koko viikon flunssan kourissa. Kuumetta tuo ei ole nostanut, mutta voimat on ihan lopussa ja oon yskinyt niin paljon että kylkiin ja mahaan sattuu. Yks yö ja päivä meni oksennellessa yskän takia. Paino on tippunu jotain pari kiloa tällä viikolla kun ei ruoka maistu. Enkä oikeen ole osannu ostaa mitään syömistäkään itelleni. Tuntuu että kaikki on niin kallista etten ansaitse, rahat on tiukilla, pakko yrittää säästää. Enkä mä oikeastikkaan halua mitään syötävää. Litkin light colaa vaan aamusta iltaan.
Oon rakastunut Nuuskuun. Ja se muhun. Kumpikin ollaan sitä mieltä että yhdessä jatketaan loppuun asti. Musta tuntuu että tää oli kohtalo.
Vähän on siis sekava olo, oon onnellinen mutta syöminen ei oikeen onnistu.
Oon rakastunut Nuuskuun. Ja se muhun. Kumpikin ollaan sitä mieltä että yhdessä jatketaan loppuun asti. Musta tuntuu että tää oli kohtalo.
Vähän on siis sekava olo, oon onnellinen mutta syöminen ei oikeen onnistu.
tiistai 19. tammikuuta 2016
suicide
Yritin tappaa itteni lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.. Söin noin 30kpl 20mg tenoxia ja 40-50 lorazepamia viinan kanssa. Makasin mahallani lattialla kun ambulanssi tuli.. Ite en olis sitä halunnut, mutta kaverit soitti kun laitoin jäähyväisviestin. Olin yön keskussairaalassa tiputuksessa, sunnuntaiaamuna siirsivät psykiatriselle osastolle jossa sain raivokohtauksen ja onnistuin puhumaan itteni ulos. Oon ollut siitä lähtien kotona. Vasta tänään oon siinä kunnossa että jaksan edes mitään kirjottaa... Vituttaa kun ihmiset kyselee koko ajan miten voin. Haluan olla rauhassa.
Mutta niin, ajattelin vaan teillekin ilmottaa..
Mutta niin, ajattelin vaan teillekin ilmottaa..
perjantai 15. tammikuuta 2016
Time out
Mä en enää tunne yhteyttä siihen ajatusmaailmaan missä oon koko elämäni ollut, joten lopetan tän blogin pyörittämisen... Ainakin määrittelemättömäksi ajaksi.
Kiitos kaikille lukijoille, mä toivon että löydätte rauhan omista ongelmistanne ja paranette. <3
Kiitos kaikille lukijoille, mä toivon että löydätte rauhan omista ongelmistanne ja paranette. <3
maanantai 11. tammikuuta 2016
-3,6kg
Tuon verran on paino tippunut.. Uskomatonta. Se ei ollukkaan noussu, vaan tippunu. Huhhuh. Noh, samaan suuntaan täytyy jatkaa.
sunnuntai 10. tammikuuta 2016
12221
Tuon verran on tätä blogia kurkisteltu..
Valvoin viime yönä aamu 8 asti, nukuin johonkin 14-15 asti. Aivot ehti buutata itsensä uudelleen unen aikana. Tänään on ollu ihan eri fiilis.
Oon päättänyt asioita. Miettinyt monta tuntia hiljaisuudessa.
Mä taidan ottaa lomaa terapiasta.
Paino on noussut tässä 4 viikon aikana vaan kilon. Ihan hyvin. Suunta alaspäin.
Valvoin viime yönä aamu 8 asti, nukuin johonkin 14-15 asti. Aivot ehti buutata itsensä uudelleen unen aikana. Tänään on ollu ihan eri fiilis.
Oon päättänyt asioita. Miettinyt monta tuntia hiljaisuudessa.
Mä taidan ottaa lomaa terapiasta.
Paino on noussut tässä 4 viikon aikana vaan kilon. Ihan hyvin. Suunta alaspäin.
lauantai 9. tammikuuta 2016
perjantai 8. tammikuuta 2016
Billy Talent - Try honesty
I tripped, I fell down naked
I scratched my knees, they bled
Sew up my eyes need no more
In our game there is no score
Forgive me father why should ya bother
Try honesty, try honesty
Hop in your dump truck, reverse for good luck
Ride over me, ride over me
Take on the whole world, fight with the young girls
Die tragedy, die tragedy
Call me a cheapskate, come on for Pete's sake
Cry agony, cry agony
I'm insane it's your fault, so sly
Your well of lies ran dry
I cut the cord, free fall
From so high we seem so small
Forgive me father, why should ya bother
Try honesty, try honesty
Hop in your dump truck
Reverse for good luck
Ride over me, ride over me
Take on the whole world, fight with the young girls
Die tragedy, die tragedy
Call me a cheap skate, come on for Pete's sake
Cry agony
Cry agony
I'm insane, it's your fault, cry!
I'm insane, you're so, sly!
Forgive me father, why should ya bother now?
Forgive me father, why should ya bother now?
Forgive me father, why should ya bother
Try honesty, try honesty
Hop in your dump truck, reverse for good luck
Ride over me, ride over me.
Take on the whole world, fight with the young girls
Die tragedy, die tragedy
Call me a cheapskate, come on for Pete's sake
Cry agony, cry agony
Cry agony, cry agony
Cry agony, cry agony
Cry agony, cry agony
keskiviikko 6. tammikuuta 2016
-29 astetta, +100kg
No ei nyt ihan sentään sataa kiloa ole paino noussut, mutta mä luulen että ainakin muutama kilo on tullu lisää tässä muutaman viikon aikana. En uskalla nousta vaa'alle, tyydyn tuijottelemaan itteäni peilistä.
Ulkona on ollut jo pari päivää ihan hirveän kylmä, kissoja ei hirveästi huvita mennä ulos. Ne on alkanut leikkimään tuon pennun kanssa, jopa se kissa joka vihas sitä ja kaikkea monta viikkoa sillon kun tuo pentu tuli meille. Nyt ne pomppii pahvilaatikoissa ja jahtailee toisiaan. Laitoin siis pari pahvilaatikkoa olohuoneeseen kissoja varten. Niissä oli tavaraa, mutta tyhjensin ne kissoja varten. Onpahan niilläkin tekemistä. Oon myös saanu onnistuneesti annettua noille matokuurin.
Oon elänyt todellista hiljaiseloa jo monta päivää. Oon nukkunut sellaset 12-14 tuntia yössä, ja ollut päivät lääketokkurassa. Iltaisin oon touhuillu jotain, kun alkaa tokkura hellittää ja jaksaa edes liikkua. Tänään sain laiteltua lappuja kirppistavaroihin, tosin ne loppu kesken, joten täytyy käydä hakemassa lisää.
Huomenna pitäis suunnitelmien mukaan käydä vähän shoppailemassa Nuuskun kanssa. Jos sais ostettua akvaariovehkeitä, hiekkaa, kaloja, kasveja yms. Täytyy myös maksaa taas äitille velkoja pois, ja oikeastaan pitää maksaa laskuja muutenkin. Vuokra, sähkölasku yms.
Oon syönyt ihan liikaa. Järkytyin kun tajusin tänään että mä söin eilen kokonaisen paketin jauhelihaa perunan kanssa.. -.-" Huoh. Tänään oon sentään syöny vähän terveellisemmin, aamupalaks juotava jugurtti ja 2 kertaa kupillisen jauhelihakeittoa. Niin ja muutaman suolapähkinän. Liikaa, ihan liikaa. Lääketokkurassa mua ei jaksa kiinnostaa ruuasta stressaaminen, mä vaan syön, syön ja syön.. Haluaisin lopettaa tän lääkkeen. Pelkään että lihon hirveästi.
Mä en oikeen tiedä enää mitä tunnen.. Oonko masentunut vai surullinen, ahdistunut vai mitä.. Tiedän kuitenkin että oon henkisesti aika lopussa, eikä mun aivot toimi kunnolla tässä tokkurassa. Mä vaan olen.. Mutta en tiedä mitä olen.
Ulkona on ollut jo pari päivää ihan hirveän kylmä, kissoja ei hirveästi huvita mennä ulos. Ne on alkanut leikkimään tuon pennun kanssa, jopa se kissa joka vihas sitä ja kaikkea monta viikkoa sillon kun tuo pentu tuli meille. Nyt ne pomppii pahvilaatikoissa ja jahtailee toisiaan. Laitoin siis pari pahvilaatikkoa olohuoneeseen kissoja varten. Niissä oli tavaraa, mutta tyhjensin ne kissoja varten. Onpahan niilläkin tekemistä. Oon myös saanu onnistuneesti annettua noille matokuurin.
Oon elänyt todellista hiljaiseloa jo monta päivää. Oon nukkunut sellaset 12-14 tuntia yössä, ja ollut päivät lääketokkurassa. Iltaisin oon touhuillu jotain, kun alkaa tokkura hellittää ja jaksaa edes liikkua. Tänään sain laiteltua lappuja kirppistavaroihin, tosin ne loppu kesken, joten täytyy käydä hakemassa lisää.
Huomenna pitäis suunnitelmien mukaan käydä vähän shoppailemassa Nuuskun kanssa. Jos sais ostettua akvaariovehkeitä, hiekkaa, kaloja, kasveja yms. Täytyy myös maksaa taas äitille velkoja pois, ja oikeastaan pitää maksaa laskuja muutenkin. Vuokra, sähkölasku yms.
Oon syönyt ihan liikaa. Järkytyin kun tajusin tänään että mä söin eilen kokonaisen paketin jauhelihaa perunan kanssa.. -.-" Huoh. Tänään oon sentään syöny vähän terveellisemmin, aamupalaks juotava jugurtti ja 2 kertaa kupillisen jauhelihakeittoa. Niin ja muutaman suolapähkinän. Liikaa, ihan liikaa. Lääketokkurassa mua ei jaksa kiinnostaa ruuasta stressaaminen, mä vaan syön, syön ja syön.. Haluaisin lopettaa tän lääkkeen. Pelkään että lihon hirveästi.
Mä en oikeen tiedä enää mitä tunnen.. Oonko masentunut vai surullinen, ahdistunut vai mitä.. Tiedän kuitenkin että oon henkisesti aika lopussa, eikä mun aivot toimi kunnolla tässä tokkurassa. Mä vaan olen.. Mutta en tiedä mitä olen.
lauantai 2. tammikuuta 2016
Lääketokkuraa ja mässäilyä
Oon ollu nyt 2 päivää lääketokkurassa. Tänään heräsin 14:35 eikä mua huvittanut tehdä mitään. Makasin sängyssä klo 18 asti, sitten menin saunaan. Sain jopa pestyä pyykkiä ja siivottua kissojen laatikot, mutta muuhun ei ole ollut jaksamista.
Oon syönyt ihan liikaa. Tein typerästi, ja soitin heti herättyäni äitille, että käviskö se kaupassa mun puolesta. Olin illalla tehny listan kaikesta mitä mun sillon teki mieli, joten luettelin siitä mitä mun saattais tehdä tänäänkin mieli.. Paha virhe. Oon nyt sitten tänään syönyt pari riviä valkoista suklaata, 3 paksua siivua kääretorttua, 3 riisipiirakkaa ja 2 isoa kupillista jauhelihakeittoa, jota oli vielä jääkaapissa. Hitto miten on läski olo! -.- Huoh.
Lääketokkura painaa edelleen päälle, tekis mieli vaan mennä nukkumaan, mutta mä tiedän että siitä ei tulis mitään. Jos sitten vaan koittais valvoa, jos tää pöhnä menis jossain vaiheessa jopa ohi.. Sais joskus jotain aikaan. Ärsyttää kun oon ollu niin väsynyt enkä oo saanu tehtyä mitään.
Oon syönyt ihan liikaa. Tein typerästi, ja soitin heti herättyäni äitille, että käviskö se kaupassa mun puolesta. Olin illalla tehny listan kaikesta mitä mun sillon teki mieli, joten luettelin siitä mitä mun saattais tehdä tänäänkin mieli.. Paha virhe. Oon nyt sitten tänään syönyt pari riviä valkoista suklaata, 3 paksua siivua kääretorttua, 3 riisipiirakkaa ja 2 isoa kupillista jauhelihakeittoa, jota oli vielä jääkaapissa. Hitto miten on läski olo! -.- Huoh.
Lääketokkura painaa edelleen päälle, tekis mieli vaan mennä nukkumaan, mutta mä tiedän että siitä ei tulis mitään. Jos sitten vaan koittais valvoa, jos tää pöhnä menis jossain vaiheessa jopa ohi.. Sais joskus jotain aikaan. Ärsyttää kun oon ollu niin väsynyt enkä oo saanu tehtyä mitään.
Tilaa:
Kommentit (Atom)