Hengailu- ja mässyilta

JK tuli eilen käymään, ja se toi mukanaan kaikkea hyvää. Ei oltu ihan selvinpäin, joten mä otin sen tuomat herkut kiitollisena vastaan, se oli jopa ostanu mulle valkosuklaalevyn, mihin en ole vielä koskenu, mutta mä kyllä varmaan syön sen jossain vaiheessa. Mä onnistuin vähän hillitsemään itteäni kaiken hyvän kanssa, ja söinkin ihan lihakeittoa nälkääni. En kuitenkaan jaksanu hirveästi välittää siitä, mitä söin, koska JK oli ostanu suurimman osan just mua varten, kun se tietää mun syömishäiriöstä, ja mä tiesin että mitä enemmän syön, sitä iloisempi se on. Ja mä ihan halusinkin syödä popcornia, toffeetuutin ja vähän chilipähkinöitä. Mieltä rauhotti sekin, että JK jäi yöks, ja mun maha oli ihan litteä vielä myöhään illallakin vaikka olin syöny pikkuhiljaa koko päivän. Mua myös heikotti tosi paljon ennen kun aloin syömään. 

Mä askartelin tuossa JK:lle rannekorun, kun mulla on paljon helmiä ja vihdoinkin venyvää "siimaa" just rannekoruja varten. JK meni käymään töissä korjaamassa jonkun koneen, ja lupas tuoda mulle lisää light jaffaa sen jälkeen. Herättiin 10 aikoihin, en ole vielä syöny muuta kun muutaman karkin, mutta päätä särkee ja ihoa kuumottaa sen verran että on varmaan taas nestehukka, eli pitäis kai syödä sitä keittoa taas ja muistaa juoda vähän väliä. Join kyllä yöllä pari lasia vettä ennen kun alettiin nukkumaan ja sitten taas aamulla heti kun heräsin. Sen jälkeen oon juonu mehua ja light jaffaa. 

Eilen tuli huomattua, että jos yks ihminen tulee tänne yöks, täällä tulee olemaan ihan hirveän kuuma. Jätin makkarin ikkunan raolleen yöks, kun täällä oli, ja on vieläkin tosi kuuma. Tuuletinkin tais olla päällä koko yön tuossa eteisessä. Nyt on sitten olkkarissa, kylppärissä ja makkarissa ikkunat auki että tuulettuu ja vähän viilenis ilma, toivottavasti ainakin. 

Tästäkin päivästä tulee varmaan migreenivaarapäivä, kun päätä särki jo herätessä ja aurinko paistaa. Mulla on muutenkin kroonistunu migreeni, mikä tarkottaa sitä, että mun päätä on särkeny jatkuvasti noin 11 vuotta. Oon kuitenkin sen verran tottunu siihen jo, etten edes huomaa sitä yleensä, mutta sillon kun huomaan, mun päähän sattuu ihan hirveästi eikä näkökään ole kovin tarkka. Kohtauksia mulle tulee aika harvoin onneks, mutta aurinkoisina päivinä tulee usein vahva päänsärky ja vähän näköhäiriöitä. Kohtaukset on mulle ihan hirveitä. Sillon lentää laatta eikä kestä yhtään ääntä eikä valoa enkä pysty edes puhumaan. Aurinkoiset päivät mä joudunkin tosi usein viettämään sisällä tai muuten varjossa, ettei tule kohtausta. Tänään nestehukkakin vielä pahentaa oloa niin en tosiaankaan aio ottaa sitä riskiä että saisin kohtauksen auringosta. Täytyy vaan ottaa rauhallisesti ja muistaa juoda paljon ja pysyä varjossa. 

Eläimiä

Ajattelin tehdä päivityksen mun eläimistä. Ihan kaikista ei ole kuvaa, koska kaloja ja hiiriä on aika hankala saada poseeraamaan. :D

Marsut:

Etummaisena Nuusku poikanen vielä, toinen musta, pitkäkarvainen on sen isä Cosmo, ja ruskea pitkäkarvainen on Pörrö, mun uudenvuoden yllärivauva, joka poksahti maailmaan yllätyksenä. :) Nuusku ja Pörrö on tyttöjä, Cosmo niitä vähän paimentaa välillä. 

Hiiret: Laika, Taika ja Tiuku. Niistä ei olekaan kuvaa, kun ovat aikalailla aina piilossa. Laika on mustavalkoinen ja laiha, Taika ja Tiuku on ruskeita, Taikalla on kihara turkki. Nuo ruskeat on ihan hirveän lihavia, en tiedä miks :D 

Kani Popsu: 

Popsu on Miemon kanssa häkissä hengailemassa tässä kuvassa. Popsu on melkein vuoden ikäinen poika, aika arka tyyppi ihmisiä kohtaan, mutta kissojen kanssa se tykkää hengailla olkkarissa ja jopa leikkii niiden kanssa. On oppinut pitämään yhtä tai kahta paikkaa vessanaan, joten sitä pidänkin täällä vapaana. 

Kissat: 

Vieno eli Miemo ^ Tämä vanha rouva on vähän väliä jossain 'jumissa' kun ei pysty hyppäämään enää alas. Miemon sisko on Kleopatra, eli Kleo. Nämä mammat on ollu mun kanssa pennusta asti, kohta jo 9 vuotta. Ihmisillä on vaikeuksia erottaa näitä kahta toisistaan värityksen takia.

Pikkunen:

Pikkunen tuli mulle luultavasti vähän liian nuorena 5 vuotta sitten. Huvittavasti Pikkunen on mun kissoista isoin. Pikkunen käyttäytyy erittäin vauvakissamaisesti, nassuttaa mun peittoa ja vaatteita iltaisin ja tulee aina viereen nukkumaan.. Mamin vauva.

 Nikola Tesla eli Nikola ^. Tämä neiti on nyt noin 2-vuotias. Se pitää huolta uusimmasta lauman jäsenestä, joka on Nikolan sisko/ siskon ja veljentyttö tms, mä sanon niitä vaan siskoiksi, paljon helpompaa. Nikolan sisko on Aini Sofia. Arvioitu ikä on alle vuoden, tarkkaa ikää ei ole tiedossa. Nämä kaksi vääntää painia ja Aini on kaikkialla missä minäkin, utelias välillä ärsyttävyyteen asti, kun tunkee koko ajan tielle :D

Näiden lisäksi on vielä 2 akvaariota, toinen on 350L ja toinen 150L. Niistä on hankala saada kuvia.

"Oot laihtunu"

Olin tänään ihmeellisen sosiaalisella tuulella, ja kävin kolmessa paikassa JK:n kanssa. Kahdessa paikassa, ja JK itekin sano että oon laihtunu ihan hirveästi. Olin vähän ihmeissäni kun kaverin poikaystäväkin kommentoi mun laihtumista ihan ihmeissään, se kun ei oikeastaan koskaan puhu mulle mitään. :D Tuli vähän parempi olo siitä huolimatta, että oon syöny viime päivinä paljon.

Mä oon tänään syöny loput eilen ostamastani suklaajäätelöstä, jota ei ollu paljoa jäljellä. Mun oli myös otettava haukku, pieni haukku, JK:n rullakebabista, koska sen äiti oli ihan vieressä ja käski mua syömään, koska sekin kommentoi mun laihtumista.

Ehkä ihmiset kiinnitti niin paljon huomiota mun laihtumiseen, kun en ole nähny ketään pitkään aikaan, tai ehkä siihen vaikutti se, että mulla oli päällä mun äidin (n. 60v) vanha mekko, joka oli 60-70-luvun tyyliin ommeltu ja aito vintage Marimekko ajalta ennen kun siitä edes tuli Marimekko. Eli periaatteessa tuo mun mekko, jonka sain äidiltä talvella kun tongittiin vintillä vanhempien luona laatikoita ja ihastuin tuohon mekkoon, vaikken vielä mahtunu siihen. Nyt kun mahdun, niin ajattelin tänään laittaa sen päälle kun lähdin kaupoille yms. Pakko myöntää, että vaikka muuten boikotoin 'veri'mekkoa, niin tuosta mekosta olin tosi ylpeä, varsinkin kun kaupassakin vanhempien naisten katseet käänty kun kävelin käytäviä pitkin. Tuo mun mekko on todennäköisesti uniikki, eli melko arvokas, mutta en myis kyllä mistään hinnasta. Varsinkin, kun tuo on niin hyvässä kunnossa, että kaveri oli ihan ihmeissään sen iästä, mutta suurin syy miksen myy sitä, on se, että se on mun äidin vanha mekko, jota se käytti suunnilleen saman ikäisenä kun minä nyt. (En tosin tiedä äidin tarkkaa ikää tai tuon mekon tarkkaa ikää, mutta muistaakseni äiti sano pitäneensä sitä päällä kun odotti mun vanhinta sisarusta, joka on noin 40v.

Vaikka mulla ei nyt tällä hetkellä ole lääkityksen takia nälkä tai oikeammin sanottuna ruokahalua, otin kuitenkin keittolihapaketin sulamaan, koska mun on pitäny tehdä keittoa jo monta päivää, ja nyt päätin että keitto olis hyvä iltapala koko päivän touhuamisen jälkeen. Mä yritän taas huomisesta lähtien muistaa syödä vähemmän ja juoda enemmän, pitää kiinni päivärytmistä ja palata viikon takaiseen elämäntyyliin. Hoitaja ja psykiatri oli huolestunu just mun syömishäiriöstä, ja psykiatri tais määrätä mulle verikokeita muiden syiden muassa syömishäiriön takia. Olin samaa mieltä, että verikokeet olis kyllä paikallaan.

Ahdistus on kiusannu koko päivän, mutta nyt onneks alkaa olla ihan hyvä olo. Sainpahan ainakin jotain tehtyä tänään ja sain ihailevia katseita kaupassa, kun yleensä en halua tulla edes nähdyksi missään häpeän takia, mutta tuon mekon ja kehujen takia oli itsetunto kerrankin kohdillaan. :) On ollu hyvä olo siitäkin, kun siivoilin ja kävin suihkussa taas pitkästä aikaa. Kaiken kaikkiaan vaikka väsyttikin tai on oikeastaan väsyttäny salaa koko päivän, mulla on tällä hetkellä parempi olo kun pitkään aikaan. Mä mietin aamulla vaa'alla käymistä, mutta eilisen mässäilypäivän takia mun maha oli niin turvoksissa etten antanu itelleni lupaa punnita itteäni. Ehkä huomenna sitten taas. Jos uskallan.

Tauko, josta en ole ylpeä

Tässä on menny nyt muutama päivä siitä kun viimeks kirjottelin yhtään mihinkään. Se johtuu siitä, että mä oon vaan syöny ja maannu sängyssä. Eilen sain revittyä itteni sen verran ylös että siivosin keittiöstä mätänevät ruoanjämät pois. Kävin kaupassakin ja ostin vähän kaikenlaista, ja myös söin kaiken pientä määrää jäätelöä ja suklaalevyä lukuunottamatta. Mun maha on ollu ihan jumissa, ja onneks tänään maha on alkanu toimimaan pitkästä aikaa. Eilen ihmettelin, miten oon vaan kutistunu vaikka mitään ei tule pihalle. Mä mahdun nyt yhteen lasten paitaan, minkä ostin joku aika sitten, koska se oli nätti.

Nyt en oikeen tiedä miltä musta pitäis tuntua kun oon vaan tunkenu ruokaa naamaani monta päivää. En ole jaksanu käydä edes suihkussa taas, eli hiukset on aika limaset. Oon myös nukkunu kun tukki. Koko ajan väsyttää. Tänään oon koittanu juoda colaa, jos jaksaisin siivota lisää ja hoitaa eläimiä.. Nekin on jääny vähemmälle huomiolle viime päivinä.

Mä haluan edelleen laihtua ja rajoittaa syömistä, onneks mulla onkin taas ruoka aikalailla lopussa.

Today's lesson: feed your props.

Huomenna onkin sitten hoitajan ja psykiatrin tapaaminen. Täällä mun luona tietenkin, enhän mä pääse täältä mihinkään. Mietityttää jo etukäteen, mitä ne sanoo. Mä en halua osastolle, eikä mua nyt olla kuulemma viime viikon hoitajan käynnin perusteella laittamassakaan.. Jännä kun sitä edellisellä kerralla se heitti ilmoille pakkohoidon. Koittais jo päättää. Sen verran ainakin oon saanu omaa päätäni selvitettyä, että kaikki mun lääkkeet ei sovi yhteen, eli toisin sanottuna mulla on väärä lääkitys. Sitäpaitsi mun masennuslääkkeet ei tunnu toimivan enää.

Eilinen ilta meni aikalailla sängyn pohjalla itkiessä lähinnä omaa avuttomuuttani. Onnistuin syömään leivän ja puolet kasviksista, tosin nekin piti pakottaa alas. Tänä aamuna heräsin jo 7 aikaan, ja oli ihan hirveä nälkä. Oli kyllä eilenkin, mutta mulla oli niin huono olo etten pystyny syömään kunnolla. Noh, aamulla sitten söin 2 makkaraa, tosin osan heitin kissoille kun ne pyöri lattialla vieressä. Mä jaan aina ruokani niiden kanssa, jos syön lihaa, eli aika harvoin nykyään.

Muuten tykkään lelliä eläimiäni herkuilla. Kumma kyllä kellään muulla ei ole paino-ongelmia, kun kahdella hiiristä. Ne on sellasia palleroita, ja sitten yks niistä onkin ihan luikku. Mä annan ruokaa myös pihan elukoille. Eilen illalla kävi pari siiliä ainakin syömässä ruokalautaselta kissanruokaa ja kinkkua. Kissoille ei kinkku maistunut, mutta ulkona pyörii jos jonkunlaista mönkiäistä, niin niille kyllä maistuu kaikki. Eilen näin 2 siiliä takapihalla. Toinen tais olla sama kun viime kesänä, ainakin sillä oli samanlainen tumma pilkku turkissa eli piikeissä. Se on sen verran kesy kaveri, että se kipitteli sohvan ympärillä kun istuin siinä tupakalla. Mä kai ruokin eläimiä herkuilla, kun en voi pitää minkäänlaisia herkkuja itelleni koko kämpässä etten söis niitä. En voi edes kattoa niitä. Mulle tulee aina parempi olo kun annan eläimille jotain hyvää, ihan kun söisin ite.. Sitä on vaikea selittää mutta mä saan jonkunlaista mielihyvää kun näen mun rakkaiden nassuttavan herkkuja.

To eat or not to eat?

Eilisen ahdistus oli sen verran intensiivinen, että mä sitten menin ja ahmin. Heräsin jopa keskellä yötä syömään pellillisen kaurakeksiä. Eilisen syömiset ahdisti jo muutenkin. Tänään en ole syöny vielä mitään, vaikka mun olis pitäny syödä leipä jo tunti sitten. Otin kyllä yhden sulamaan, mutta en ole vaan saanu raahauduttua keittiöön ja syömään sitä. Mä tiedän, että mun maha tyhjenis nopeammin jos vaan söisin taas niinkun aina tähän asti, mutta tänään mä en vaan ole jaksanu vaivautua. Mua alkaa heikottaa ja päätäkin on särkeny koko päivän, eli mun pitäis kyllä syödä se, ja illemmalla vielä kasvikset ja ehkä vielä toinen puoli leivästä.

Tällä hetkellä kaikki tuntuu liialta. Mä en ansaitse mitään. Vihaan itteäni niin paljon... Mä tunnen, miten mun läskit löllyy kaikkialla, vaikka samaan aikaan mun luiden kohdilla on mustelmia pelkästään nukkumisesta, kun ne kolisee yhteen ja mun sänky taitaa olla aika kova.. Mun selkä vaan ei kestä liian pehmeitä sänkyjä, joten tän on oltavakin kova. En vaan oikeen pidä siitä että lonkat on kipeät ja mustelmilla, kun vahingossa onnistun vähän väliä kolauttamaan niitä käsilläni.

Mun maha on menny jumiin aamun jälkeen, eli olis aika syödä se leipä että jotain tulis taas ulos.. Oon vaan niin järjettömän pettyny itteeni kun menin eilen syömään niin paljon, ja vielä mitä mä söin... Itseviha alkaa hipoa huippulukemia taas vaihteeks. Päässä pyörii...

Kaikki sun pelkosi kaatuu sun päällesi...

Eilen mä näin huolestuttavan tuttuja merkkejä mun toisessa siskontytössä. Niinkun olisin astunu ajassa taaksepäin omaan lapsuuteeni. Siihen aikaan, kun asiat alko sattumaan ja kaikki oli pelottavaa ja tuntui pahalta, vaikken ymmärtänyt tääysin, miksi. Sen vanhemmat huuti sille, ja tyttö meni autoon penkkien alle piiloon ja lukitsi ovet, itki siellä. Ja isä huuti vieressä. Mun oli pakko mennä sanomaan jotain. Se tyttö ei pystyny itkultaan edes kattomaan mua paria vilkaisua enempää, ja mä sanoin, että tiedän, miten siihen sattuu. Juttelin sille vähän aikaa, ja kysyin, haluaako se olla vielä hetken yksin, se nyökkäsi. Sanoin, että se saa olla hetken rauhassa ja kun on siihen valmis, tulee vaan reippaasti ulos autosta ja muiden seuraan, koska kukaan ei halua että se satuttaa itteään yksin omilla ajatuksillaan siellä penkkien välissä itkien, koska kaikki me rakastetaan sitä, ja halutaan että sillä on hyvä olla. Vähän ajan päästä se sitten tulikin ulos, ja kehuin, miten hienosti se oli tehty. Se hymyili mulle.

Oon niin huolissani siitä, oon aina ollut, koska sen äiti on ihan hirveä päällepäsmäri ja draamaqueen ja avoimesti haukkuu lapsiaan. Mä tiedän että se kyllä rakastaa niitä ja harrastaa paljon niiden kanssa, mutta se tyttö on sen perheen ainoa tyttö, ja on 'toinen äiti' pienemmille sisaruksilleen, joista pienin on vasta oppinu kävelemään. Mä en usko, että se pystyy puhumaan avoimesti kenellekään ihan kaikesta. Se on syrjään vetäytyvä, niinkun minäkin olin, ja kun se ilmaisee pahaa oloaan esim. linnoittautumalla autoon penkkien alle itkemään ja saa huudot siitä(kin), mä näen niin paljon omaa käyttäytymistäni siinä. Mäkin menin piiloon, olin yksin, enkä pystyny puhumaan kenellekään mistään tai ilmaisemaan pahaa oloani, koska sain aina huudot kun tein niin. Sain selkäänikin.

Mä itken, kun kirjotan tätä, koska mä en tosiaankaan halua, että se tyttö jatkaa mun jalanjäljissä ja on lopulta samassa tilanteessa kun minä. Se on mun pahin pelko. Ja eilen mä näin sen osittain tapahtuvan mun silmien edessä. Sillä erotuksella, että kukaan ei tullu koskaan sanomaan mulle niitä asioita, jotka eilen sanoin sille tytölle. Kukaan muu ei näkyny huomaavan sen omaa hätää ja pahaa oloa. Mun oli pakko tehdä jotain, mutta tiedän, ettei sen paha olo ole yhdellä puuttumisella selvinny. Tiedän, että sillä on vieläkin pinnan alla paha olla, eikä ketään, kenelle puhua, koska se ei itsekään ymmärrä kaikkea, miksi sillä on niin paha olla.

Mä en tiedä mitä tehdä.. Mä haluan auttaa sitä, en vaan tiedä miten. Syytän itteäni osittain siitäkin. Aika isolta osalta.

Valmistautuminen

Tunnin päästä pitäis lähteä. Mä olen vaihtanu vaatteita ja pakannu mukaan vaikka mitä, en varmaan edes tarvii puoliakaan kaikesta mitä oon pakannu, mutta noh, onpahan kuitenkin. Mua hävettää mun koko ulkonäkö ja olemus, mä en haluais että kukaan näkee mut, mutta mä olen niin tottunu tähän jokavuotiseen rituaaliin että mun on vaan pakko mennä sinne. Otin jopa pari rasiaa mukaan, otan niihin ruokaa kissoille ja naapurille. En aio ite syödä mitään, mitä tuon kotiin.

Oon keränny myös kukkia. Osa on juhannuskimppua varten ja osa menee mun kissan haudalle. Mä olen ihan poikki jo nyt, mutta ei voi mitään, on vaan jaksettava vääntää naama edes johonkin muuhun kun tuskan irvistykseen, pelkästään lasten takia. Niitä on siellä 7. Mun päivänsäde eli veljen tyttö on kuulemma jossain muualla tänä vuonna, eli sekin tekee tästä päivästä vaikeamman, koska mun muut sisarukset ei halua mua niiden lasten lähelle, vaikka en ikinä vois tehdä mitään pahaa niille. Pelkkä mun olemassaolo tuntuu olevan pahaks niille, mutta lasten takia mä en voi vaan luovuttaa ja kuolla, koska mä muistan sen niin hyvin miten hirveää on menettää joku niin nuorena. Ja vielä itsemurhan kautta. Mä piilottelen mun arpisia käsiä ja jalkoja lasten takia, koska mä en halua olla niille esimerkkinä. Jos joku niistä alkaa tekemään samaa kun mä olen tehny, se on mun syytä. Mä tiedän sen.

Päänsärky, väsymys, kivut ja juhannus

Menin eilen lupaamaan että perinteisesti menen mökille viettämään juhannusta. Mun päätä on särkeny ihan hulluna jo eilisestä asti ja nyt vielä väsyttääkin. Oon niin heikkona tänään etten tiedä, meneekö taas koko päivä eristäytyneenä mökin makuuhuoneeseen peittojen alle. Mä tiedän jo etukäteen ettei suurin osa mun perheestä halua mua sinne, niin en itsekään enää tiedä pitäiskö mun edes yrittää olla osa mun perheen elämää. Noh, otan taas kameran mukaan ja olen näkymätön, niinkun aina.

Ahdistaa

Mua ahdistaa, koska mun piti lähteä kaupoille kesken tyhjentämisen, joten en ole saanu niin paljon ulos kun halusin. Nyt tosin kun oon ollu taas kotona, mä en halua että kukaan häiritsee mua, en halua vastata edes puhelimeen tai mitään. Mä en syöny mun iltapäivän leipää, koska mä en ansaitse sitä, en halua sitä, en pystyny syömään sitä. Puolen tunnin päästä pitäis syödä kasvikset, mutta en tiedä pystynkö siihenkään vielä.

Oon vaan tyhjentäny ja juonu laksatiivista teetä koko tän ajan kun oon ollu kotona, äsken vaihdoin kamomillaan koska mulla oli ihan liikaa energiaa. On vieläkin. Mä vaan haluan kaiken ulos ja äkkiä.

Mua ahdistaa huominen. Mun pitää lähteä mökille viettämään juhannusta, ja siellä on ihan hirveästi ruokia, joita mä en pysty syömään. Mä en halua syödä mitään siellä. Mua ahdistaa jo etukäteen, koska mä en tiedä miten mä pystyn olemaan syömättä liikaa. Tai miten voin piilottaa sen lapsilta, etten syö. Mun on pakko syödä jotain siellä, mutta en yhtään tiedä mitä mä siellä syön. Haluan sieltä varmaan vaan äkkkiä takasin kotiin. Oon kuitenkin niin ulkopuolinen siellä muutenkin. Mä haluan mennä sinne, mutta toisaalta taas en. Mun rutiini menee sekasin sen takia, ja sen takia kaupassakin käyminen on vaikeaa. Mä haluan vaan olla yksin ja tehdä mitä haluan.

Mua ahdistaa etukäteen sekin, kun ylihuomenna varmaan JK tulee käymään ja pitäis grillata ja taas on se paine syödä. Mä haluan että se toteutuu, koska oon odottanu koko kevään sitä että joku tulis grillaamaan että voisin polttaaa roskia pois, mutta sekin vaan ahdistaa nykyään. Mä haluan vaan tehdä mitä mä haluan... Eli uppoutua sairauteen.

Purge

Mä söin eilen illalla ihan liikaa. Tänään siis pitää tyhjentää niin paljon kun ehtii ennen kun on lähettävä kauppaan. Eli siis teetä kehiin. JK anto mulle eilen pussin sipsiä, ja nyt se on roskiksessa. Söin siitä osan eilen. Ja paistoin varmaan taas keksejä ja 2 makkaraa uunissa... Söin ne kaikki. Onneks maha on alkanu toimia heti aamusta.

w8,7

Jes, oon onnistunu taas tiputtamaan painoa. Oon ollu huolissani laihtumisesta viime päivinä, koska mun maha ei ole toiminu kunnolla. Ilmeisesti mä kuitenkin vaan jatkan kutistumista. Koko eilinen päivä meni niin sekavassa olossa että huhhuh, en sitten tänään ottanu sitä uutta lääkettä ettei kaikki päivät mene niin tokkurassa etten tajua mistään mitään.

Viekkarit vai ei?

Eilen vaihdettiin mun lihasrelaksantti lääkitys toiseen aineeseen, ja onneks se toimii paljon paremmin kun edellinen. Oon vaan touhunnu ympäriinsä koko päivän. Mutta! Mulla on samaan aikaan aika huono olo. Mun pupillit on lautasen kokoiset, mun kädet tärisee ja ahdistaa. Mietin vaan, että johtuuko tää kaikki tuosta uudesta lääkkeestä, vai onko nää vaan vierotusoireita edellisestä.

Ahdistukselle on kyllä yks syy, mutta mulla on niin sekava olo koko ajan että ei se tule edes oikeen mieleen. Se syy on se, että söin eilen enemmän leipää kun yhden puolikkaan, enkä ole saanu tyhjennettyä mahaani tänään. Oon juonu kyllä teetä inkiväärillä, mutta se ei tunnu oikeen tekevän mitään. Mun light jaffakin alkaa loppua, oon kai koukussa siihenkin.. Pitäis saada lisää.

Tänään on taas terapia. Mä en tiedä yhtään mitä sanoa sillon, koska mulla on niin sekava olo koko ajan että en pysty pysymään yhdessä asiassa kovin kauaa, ja muisti pätkii koko ajan.

w9,1

Paino on pudonnu taas. Ihan hyvä. Eilinen meni aikalailla tokkurassa uuden lääkkeen takia. Sain jopa käytyä suihkussa. Tänään on sitten taas terapia. Saa nähdä miten sekin menee.

Hermoromahdus vol. 56087357598

Joo-oh, oli taas työn ja tuskan takana saada TK:sta vihdoin ja viimein vahvempi lihasrelaksantti. Tuosta nykyisestä ei ole mitään apua, ja krampit vaan pahenee, oikeastaan ei ole hetkeäkään kun ei sattuis kaikkialle. Mä olen kohta taas pyörätuolissa. En odota sitä innolla. Sillon en halua lähteä yhtään mihinkään, koska täällä ihmiset tuijottaa huolella kaikkia jotka on pyörätuolissa, paitsi vanhuksia. Pienen kaupungin pimeitä puolia... Muutenkin kaikki ulkona liikkuminen ja liikkuminen ylipäätään on vaikeaa, on paniikkihäiriö, syömishäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko niin ei hirveästi innosta rullata kaupungilla edes kauppareissun ajan pyörätuolissa. Mä voin vaan toivoa että tuo uus lääke auttaa.

Tänään on ollu ihan hirveä päivä. Mua on pyörryttäny koko päivän, varsinkin ennen tuota raivoitkuepätoivohermoromahdusta, minkä jälkeen olo on helpottanu jo pelkästään siitä tiedosta, että saan vihdoinkin edes jotain lääkettä kokeiluun.

Paino oli samassa kun eilen. Ihan hyvä. Ei tarpeeks hyvä kuitenkaan. Toivottavasti laskee huomiseks. Siitä tulikin mieleen että mun pitäis syödä leipä. Ei yhtään maistuis, enkä jaksa käydä nyppimässä ratamoa ulkoa, niin taidan laittaa salaattia päälle. Mä en osaa ajatella sen pidemmälle tällä hetkellä. Helpottunut ja ahdistunut olo samaan aikaan.

The color of yellow

Mua on heikottanu tänään ihan hulluna. En oo juonu tarpeeks. Tänään on taas maksan paskomispäivä, eli Arcoxia kipulääke tänään ja huomenna otettava. Mun naama on ihan keltanen. Kädetkin on jotenkin oudon väriset...

Ahdistaa vai ei?

Tänään oli helpompaa syödä leipä. Tosin ennen sitä aloin miettimään, pystynkö laittamaan salaattia leivän päälle, vai laitanko ratamoa. Salaatti tuntu olevan liikaa, vaikka mulla ei ole mitään hajua niiden kahden kalorieroista. Noh, annoin salaattia elukoille, koska halusin vaan koskea siihen. Kun tuli aika tehdä leipä, mä vaan automaattisesti otin siivilän ja menin ulos keräämään ratamoa. Söin sen leivän sitten sillä. Heti perään aloin juomaan eilistä inkivääri-cayennepippuri-kamomillateetä, mutta laitoin vaan osan tuohon toiseen teemukiin, koska en halua väsyä, ja tiputin sinne vihreän teepussin. Päätin nyt juoda tuota laksatiiviteetä aikalailla niin paljon kun voin. Illemmalla vaihdan teepussin taas kamomillaan, että pystyn nukahtamaan nopeammin illan tyhjennystuntien jälkeen.

Mä myönnän, että mulla oli ihan hirveä nälkä ennen kun söin leivän, mutta mitä lähemmäs klo 4 tuli, sitä vähemmän heikotti, koska tiesin että kohta syön. Nyt ei ole ihan niin paha olo syömisestä kun esim eilen oli, koska ratamo ja oikeastaan koko tuo tee on laksatiiveja, ja maha on toiminu tänään jo aamulla. Nyt mua ei ahdista niin hirveästi tuntea se leipä mun mahassa, koska tiedän että maha toimii.

Oon ollu aika väsyny, vaikka join aamulla vajaan tuopillisen colaa ja nyt tuota vihreää teetä. Sain kyllä jopa pestyä 2 koneellista pyykkiä ja siivottua pupun vessanurkan, mutta en tiedä jaksanko vielä tänäänkään käydä suihkussa. En edes muista millon olisin viimeks käyny. Totaalisen ällöttävää, tiedän, mutta mä en vaan jaksa enkä halua. En halua nähdä mun läskejä ja pestä itteäni, en halua koskea itteäni. Jos en tunne tai näe luuta tai jännettä jossain, mä en halua nähdä enkä koskea siihen. Enkä varsinkaan niihin kohtiin, missä on läskiä. Ahdistaa edes ajatella.

Alempi kymmen

Jesjes jes jesjes, paino on alemman kymmenen puolella, w9,4. Olin kyllä kieltämättä aikalailla innoissani tuosta luvusta. Enää 1,4kg tämän kuun tavoitteeseen. Nyt vaan toivon ettei tuo nouse...

Purge

Mun maha meni vihdoinkin kunnolla sekasin, mitä oon odottanu jo ties kuinka kauan. Jostain syystä mua ei enää ahdistanu sen jälkeen niin paljoa kun ennen sitä. Oon vaan niin helpottunu siitä että niin paljon sain pihalle laksatiiveilla. Seuraavaks pitäis alkaa nukkumaan eli otin jo ekat iltalääkkeet, mutta en viimeistä, koska maha ei ole vielä rauhottunu kokonaan, enkä halua juosta vessaan sillon kun oon just nukahtamassa. Toinen asia mikä huolestuttaa, on se, että mun iltalääkkeet tekee mut nälkäseks. Mä en halua syödä edes sitä iltapalaleipää, minkä oon yleensä syöny, koska pelkään etten sen jälkeen pysty lopettamaan syömistä. Onneks oon tehny tänään niin paljon että oon vähän jo väsyny, että ainakin toivon että vielä yks vessareissu ja tupakka ja sit voin alkaa nukkumaan.

Kuoleman syntymä

Tänään on mun marraskuussa kuolleen ystävän synttärit, ja tietenkin koko facebook on täynnä kuvia siitä ja sen haudalta. Alkaa olla vähän liikaa käsiteltävää yhelle päivälle... Kasvisten syöminen oli ihan hirveää. On vieläkin, koska tunnen miten täynnä mun maha on, ja haluan sen ulos. Tekis mieli itkeä tai oksentaa tai jotain... Kaikki tuntuu olevan ihan liikaa!

Energiaa

Tänään mulla on ollu energiaa, koska heti herätessä päätin että tänään teen niin paljon kun voin, enkä vaan makaa sängyssä. Olokin on ollu parempi, tai ainakin fyysisesti. Henkisesti sain taas vaihteeks iskun, mutta koitan olla ajattelematta sitä liikaa. Oon vaan keskittyny tekemään kaikkea mahdollista ja käymään vessassa yms, mitä vaan että paino putoais. Laitoin leivän päälle salaatin sijasta piharatamoa, koska se on laksatiivinen kasvi mutta täysin syötävä.

En olis halunnu syödä edes sitä leipää, ja nyt alkaa olla se aika päivästä kun mun pitäis syödä mun kasvikset. Laitoin ne jo valmiiks, osan kattilaan odottamaan ja osan lautaselle lämpenemään että voin ottaa kukka- ja parsakaalista liian isot varret pois. Mä tiedän jo aika tarkkaan mitä mausteita laitan niihin, eli ainakin inkivääriä ja cayennepippuria koska ne on laksatiiveja ja haluan vaan kaiken ruoan pois mun sisältä, mutta en aio oksentaa. Mua ahdistaa vieläkin se leipä, ja tunnen sen sisuksissani, vaikka sen syömisestä on jo jotain 2 tuntia.

Pelkään huomista aamua jo etukäteen, koska mä haluan tietää paljonko painan. Musta tuntuu että oon vaan lihonu ihan hirveästi. Peilikuva oksettaa koko ajan enemmän ja enemmän. Mä en haluais syödä ollenkaan, mutta mä tiedän että kuolisin tosi nopeasti jos tekisin niin, enkä ehtis edes laihtua. Kuolisin läskinä. Mä haluan vaan laihtua.

pfffff

Samalla linjalla jatkuu... Kuumetta ja nesteytystä ym... Oon tänään syöny nyt 3 puolikasta ruisleipää. Ahdistavaa. En oo päässy sängystä ylös tänään. Ensin se oli fyysisesti vaikeaa kipujen takia. En pystyny kävelemään kunnolla ja heikotti. Heräsin taas ihan liian myöhään, toivottavasti huomenna heräis taas ihmisten aikoihin... Typerää saada energiaa aina iltasin. Lähtis tuo kuume niin vois helpottaa...

Mun tekee mieli vaan alkaa nukkumaan, koska söin just sen kolmannen puolikkaan. Kaikki tuntuu liialta. Kyllä mua väsyttääkin. On väsyttäny koko päivän.

x1,1

Tänään mulla on krapula. Aamuyöstä sain pienen hermoromahduksen kun paino oli x2. Se meni kuitenkin ohi. Mä tiedän että mun keho on kuivunu, mutta mä vaan toivon että paino jatkaa laskemistaan.

Leipä ja järjestys

Söin päivän leivän joku aika sitten. Se oli outoa ja ahdistavaa. Melkein panikoin kun en löytäny ensin mun "Leipälautasta" miltä tykkään syödä mun leivät. Katoin komerot ja tiskialtaan, ja sitten tajusin että se oli mulla illalla makkarissa, ja siellähän se oli, tyynyjen takana sängyssä. Koko se leipäprosessi oli ahdistavaa. Lautasen ettiminen, sen peseminen, sen leivän tekeminen, salaatin repiminen sen päälle ja varsinkin sen syöminen oli ihan hirveää.. Mä vaan halusin sen äkkiä ohi, joten tungin sen naamaani niin nopeasti kun voin, huuhtelin lautasen kuumalla vedellä ja laitoin kaappiin. Sen jälkeen otin Light jaffaa ja 2 magnesiumtablettia, siinä toivossa että maha menis sekasin. Mahaan alko kyllä sattumaan ihan hirveästi, mutta ei menny sekasin. Istuin ties kuinka kauan sängyn reunalla inhoamassa itteäni ja sitä leipää jonka söin.

Mun päähän tuli eilen ajatus, että mä alan syömään vaan kahdelta lautaselta ja valitsen yhden kulhon jos satun syömään keittoa tms. Mun pitäis tyhjentää astiakaappia ja järjestää se niin, että ne MINUN ruoka-astiat on yhdellä puolella, ja kaikki muut on toisella puolella. Mä haluan vaan järjestystä... Ja ehkä jos pidän ne omat astiat tietyllä puolella ja käytän vaan niitä, en ehkä, toivottavasti sotke kaikkia astioita niinkun usein käy. Mä haluan pitää keittiön siistinä.

Mitä tyhjempiä mun ruokakaapit ja pöytätasot on ruoista ja ruoka-aineista, sen parempi. Eilen tosiaan leivoin keksejä. Tänään vein ne loput naapurille, ja mulle tuli illalla leipoessa parempi olo, koska multa loppu jauhot. En siis voi enää leipoa. Ja se on pelkästään hyvä asia. Mulla ei ole enää sitä vaihtoehtoa että kun tekee mieli ahmia jotain supersokerista/rasvaista=ällöttävää=turhaa, mä menen vaan keittiöön ja teen sitä jotain. Mulla ei ole enää aineita tehdä mitään sellasta.

Jos jotain kiinnostaa, tässä on mun jääkaapin ja pakastimen sisältö:
Jääkaappi:
3L light colaa
9 kpl 1½L light jaffapulloja
1½ jäävuorisalaattia
Vajaa pullo rapsiöljyä, jota en oikeastaan käytä
Vajaa pullo kotitekoista puolukkamehua
Noin 300g Becel oliivi levitettä.

Pakastin:
Parsakaalia
Kukkakaalia
Ruisleipää
Wok vihanneksia, erilaisia pusseja, osa omia sekoituksia
2kpl härkäpapupihvejä
Pussi peruna- ja keittovihanneksia
Paketti keittolihaa

Pakastimen KIELLETTY hylly:
maustamattomia possupihvejä, ISO paketti
3 marinoitua possupihviä
1 tai 2 marinoitua kanankoipea
paketti broileri grillimakkaroita.

Osa noista ruoista, mitä mulla on omissa lokeroissani, on sellasia, etten tiedä vielä tulenko syömään niitä vai en. Kielletyltä hyllyltä en syö mitään, tai en ainakaan halua.

Fail

Jooh, eilisen syömiset meni aikalailla päin sitä itteään. En ollu yksin niihin aikoihin kun mun olis pitäny syödä, joten en syöny kun vasta illalla ja sitten olikin pakko saada jotain makeaa, niin leivoin keksejä. Tällä kertaa en syöny kaikkia. Taidan antaa loput naapurille.

En käyny tänään vaa'alla, koska en saa käydä jos syön liikaa tai jotain kiellettyä edellisenä päivänä. Se on mun rangaistus. Kivut on tänään taas vaihteeks pahana. Johtuu kai kylmyydestä. Villasukat ja säärystimet jalassa. Tänään pitäis hakea apteekista taas särkylääkkeitä. Väsyttää.

Mä yritän tänään onnistua edes jotenkin syömään tuon suunnitelman mukaan.

Uusi rytmi

Okei, mä päätin nyt kokeilla uutta päivä- ja syömisrytmiä.

Herään 9-10 aikoihin,
15-16 aikaan syön puolikkaan ruisleivän salaatilla ja oliivi becelillä,
17-18 aikaan syön kasvikset ja ehkä toisen leivän.
19-20 aikaan syön vielä yhden kokonaisen ruisleivän niinkun edelliset.
20-22 aikoihin suunnilleen, jos maha alkaa toimia, tyhjennän niin kauan kun jaksan ennen nukkumista.

Kyllä, mua ahdistaa syödä noihin aikoihin ja noin paljon, ja tämän päivän eka leipä oli taistelua, mutta söin sen silti. Juon jatkuvasti light jaffaa ja vihreää teetä inkiväärillä ja/tai cayennepippurilla. Iltaa kohti vaihdan vihreän teen kamomillateehen, ettei tule valvottua liikaa.

Tää rytmi tuntuis ainakin toimivan, koska paino oli pudonnu x1,3:een ja mun maha on toiminu koko päivän sen verran hyvin että en tiedä onko tuolla enää mitään sisällä sen laivän lisäks.

Success

Jes, x1,3kg. Onnistuin sitten myöhään illalla tyhjentämään ilmeisen tarpeeks. Ihan ok olo, tosin en tunne laihtuneeni ollenkaan. Pitää vielä yrittää. Haluan laihtua tämän kuun aikana vielä vähintään 2,4kg. Nyt se tuntuu aika paljolta, mutta onhan mulla aikaa vielä.

Tänään on oudon pirteä olo heti aamusta. En ole edes juonu vielä teetä. Tosin mua inhottaa ajatus siitä että jos juon liikaa kofeiinia, koska sitten alkaa aina jossain vaiheessa ahdistaa.

Ahdistus

Mua ahdisti syödä se leipä. Söin sen kuitenkin. Ei auttanu mitään. Nyt vaan mietin, söinkö liian vähän, pitäiskö mun syödä toinen leipä. Mä niiiin haluan että mun maha alkais toimimaan, koska tällä hetkellä se on niin turvoksissa ja täynnä teetä että mua oksettaa.

Mä alan väsyä, ja sen kyllä huomaa. Hermot alkaa kiristyä ja tekis mieli vaan maata sängyssä. Oon kai kuluttanu tänään niin paljon energiaa ettei mun maha toimi vaan yhdellä leivällä, mikä ahdistaa vielä enemmän. Mä en haluais valvoa pitkään, mutta jos en nyt saa syötyä, mun maha alkaa toimimaan vasta myöhään illalla tai yöllä. Mä en vaan haluais syödä vielä... On liian aikaista.

Oon tosi pettyny itteeni tänään. Mulla ei ole mitään hajua mitä teen huomenna, vai teenkö mitään. Mä vaan haluan kaiken ulos mitä oon syöny, enkä halua syödä enempää! Mä vihaan peilikuvaani niin paljon että en uskalla nousta vaa'alle. Pelkään sitä lukua niin hirveästi. Mä tunnen että mä oon lihonu, ja että menee aikaa ennen kun saan taas pudotettua painoa, mikä on raivostuttavaa. Oon vihanen itelleni kun en pysty edes laihtumaan... Se on ainoa asia mitä toivon.

Mun täytyy varmaan syödä jotain ennen iltaa. En vaan tiedä söisinkö ruisleivän salaatilla vai söisinkö jo kasviksia... Syön ne yleensä viimesenä illalla, mutta jos kokeilisin syödä niitä tänään vähän aikasemmin. Jos tuo maha alkais vihdoin ja viimein toimimaan...

To do or not to do?

Huhhuh, jo tässä vaiheessa päivää alkaa väsyttää. Oon ollu aikalailla jatkuvassa liikkeessä koko päivän, siivonnu melkein kaiken. En vieläkään tiedä tiskaanko vai en. Mä jotenkin inhoan sitä nyt taas. Välillä se sitten onkin mukavaa. Nyt vaan mietin, mitä tekemistä mulle jää huomiseks, koska aion huomennakin tyhjentää niin paljon kun voin... Tänään maha toimi aamulla, mutta ei enää päivällä.

Mä vaan mietin, pitäiskö mun syödä yks leipä että maha alkais tekemään jotain, vai pystynkö edes syömään vielä. Mä en haluais syödä, mutta järki sanoo että pitäis syödä, koska muuten maha menee vaan jumiin eikä paino putoa. Mä vaan en halua syödä vielä...

Ajattelin kokeilla tänään cayennepippuria inkiväärin kanssa teen seassa, jos se pippuri toimis paremmin... Mutta edelleen mun pitäis prkl syödä edes vähän, mutta en pysty! Ahdistaa pelkkä ajatuskin...

Vihdoinkin

Vihdoinkin heräsin hyvissä ajoin ja vihdoinkin mun maha alkaa toimia. Tänään pitäis sitten olla siivous ja mahantyhjennyspäivä... Maha tuntuu vieläkin olevan turvoksissa. Onneks se on nyt kuitenkin alkanu toimimaan.

Oon vieläkin väsyny, mutta otin vihreää teetä mukiin, jos siitä sais vähän energiaa niin jaksais siivoilla. Tällä hetkellä ei yhtään innostais, mutta kattoo jonkun aikaa jos se inspiraatio tulis...

Inhottaa!

Ärsyttää kun maha ei ole toiminu koko päivänä, mikä on ihan hirveetä. Söin just pienen annoksen kiehautettuja kasviksia, laksatiivisilla mausteilla tietenkin. Olin pettyny jo eiliseen, kun sillon olis pitäny olla jo tyhjennyspäivä, mutta ei onnistunu sekään terapian takia. Nyt vaan toivon että mun maha toimis vielä illalla/yöllä ja taas aamulla. Mun täytyy yrittää herätä huomenna aikasin, että mulla on enemmän aikaa touhuta ja koittaa tyhjentää mahaa ja samalla koitan korjata unirytmiä. Mua inhottaa olla liian pirteä liian myöhään. Haluan mennä nukkumaan ja herätä aikasin...

Mun tekis hirveästi mieli mennä huomenna kauppaan... Tarviin jotain mikä sais mun mahan toimimaan kunnolla... Noh, toivotaan että pääsen käymään. En tosiaan tiedä millon uskallan nousta taas vaa'alle.. Haluan laihtua tässä kuussa viime punnituksesta vielä 3kg... Mun on saatava kontrolli takasin. Ahminta saa luvan loppua!

Juon aamulla jotain missä on kofeiinia, ja sitten kun alkaa olla pirteä, alan touhuilemaan ja/tai juoksemaan vessassa, toivottavasti. Mun täytyy myös syödä jotain pientä vähän aiemmin päivällä. Ainakin yritän päästä tuohon, koska sillon tiedän onnistuvani.

Tällä hetkellä olo on totaalisen epäonnistunut ja läski, tukala olo fyysisestikin kun maha on niin täynnä...

Tyhjennysviikonloppu

Jep jep.. Menin sitten eilen taas ahmimaan ja söin aamullakin leivän kasvispihvillä... Mua inhottaa ajatuskin siitä, miten paljon oon syöny, koska en edes muista paljonko söin!

Oon tänään yrittäny tyhjentää mahaa inkivääriteen avulla ja magnesiumilla, mutta ei se toimi.. Oon yrittäny saada jotain aikaankin tänään, jos maha alkais toimia. Oon siivonnu ja pessy pyykkiä. Mun kaikki astiat on edelleen/taas likasia ympäri tiskipöytää... Mun pitäis tosiaan tiskata. Mä vaan pelkään että syön enemmän jos mulla on astioita millä syödä. Toivon että tiskaamisella olis päinvastainen vaikutus. Että käyttäisin yhtä tiettyä astiaa tiettyä ruokaa varten, enkä sotkis taas kaikkia. Mua inhottaa missä kunnossa mun keittiö on.

Mun täytyis imuroidakin ja siivota elukoiden häkki, aluset ym. Oon tehny muistilistoja oikeastaan kaikesta mahdollisesta ja teippailin tehtäviä ja tavoitteita läppärin näytön ympärille ja kalenteriin. Mä vaan haluan laihtua äkkiä!

Äiti kävi just pyörähtämässä, se toi mun ostokset kun en ole saanu kyytiä päästä liikkeelle. Maksoin taas vähän enemmän kun mitä ne maksoi, ja tuli siitä velka-asiasta vähän parempi olo, kun oon porukoille niin paljon velkaa.

Nyt pitäis sitten alkaa tekemään jotain... Ei vaan taas innostais tarttua tiskiharjaan tai imuriin...

Terapia

Terapia meni tosi nopeasti.. Puhuttiin mun syömishäiriöstä, ja vaikka olin päättäny olla puhumatta siitä tai antamatta mitään yksityiskohtia, painoa, syömisiä ym.. Kerroin melkein kaiken ja vielä sen, minkä takia teen näin. Hoitaja oikeastaan heitti kaiken vastuun pelkästään minulle, että minä olen se sairas jonka täytyy tehdä kaikki kaikkien muiden puolesta, oikeastaan tylysti kiinteytettynä: Mene hoitoon, et sä mitään turvaverkostoa tai perheen tai kenenkään tukea tarvii.

Se on se asia, mitä mulla ei koskaan ole ollutkaan, minkä takia mä olen nyt millanen olen.

Kaikista huvittavinta tässä on se, että oon vuosia halunnu psykoterapiaan, mutta oon liian sairas menemään edes sinne... Kuulemma.

Nothing ever changes for me. I feel trapped.

Aand.... Remorse.

Mun oli eilen ihan pakko saada jotain makeaa, joten leivoin keksejä! Nyt niinku... Mitä helvettiä?? Ja joo, söin kaikki. Onneks niitä oli vaan syvä lautasellinen. Tänään yritän sitten taas tyhjentää. Maha tuntuu inhottavan täydeltä. Tänään on terapiakin nii ei voi oikeen mitään, en ehdi rampata tänään vessassa.

Sain kuitenkin eilen maksettua vähän velkoja äidille. Siltä osaa on vähän helpompi olo.

x1,5

Erittäin huonojen yöunien jälkeen nousin vaa'alle ja paino on pysyny samassa eilisestä. Toisaalta en ihmettele, koska nukuin tosi huonosti, eikä mun paino koskaan laske jos nukun huonosti.

Eilinen meni melkeinpä psykoosissa. Onneks se meni kuitenkin aikalailla ohi. Tajusin vasta illalla että unohdin ottaa aamulääkkeet. Tänään muistin ottaa. Väsyttää ihan hulluna. Parin tunnin päästä pitäis lähteä käymään kylällä.. Jo nyt tuntuu että henki lähtee, mutta ei voi mitään.

-1,1kg

Huh, aamupaino oli helpotus. En kuitenkaan saa vaiennettua sitä ajatusta, että mun olis pitäny laihtua tähän jo aikoja sitten. Söin äsken päivän ensimmäisen "ruoan" eli 2 ruisleivänpuolikasta salaatilla.

Aikalailla koko päivä on menny paniikin ja psykoosin kanssa tapellessa. Unohdin ottaa aamulääkkeet. Sekava olo kun oon joutunu syömään rauhottavia että oon selvinny tästä päivästä.

Pitäis yrittää mennä aikasin nukkumaan kun huomenna on herättävä aikasin. Käytettävä kissaa rokotuksella. Huomenna pitäis kai yrittää jaksaa siivotakin. Kämppä haisee ihan hirveältä. Kaikki vaatteet on taas vaihteeks mytyssä komerossa likasena. Ehtisin ehkä pestä ne vielä tänään. Pitäis vaan viedä kissojen "roskiksen" sisältö roskikseen. Oon vaan tosi väsyny.

Kilo

Oon lihonu kilon. Mua oksettaa, inhottaa ja itkettää. Taas vaihteeks. Oon ollu tosi väsyny. Nukuin pitkään. Liian pitkään. Väsyttää vieläkin.

Overload

En ole uskaltanu käydä vaa'alla kahteen päivään. Sen sijaan oon ahdistunu entistä enemmän. Oon seisonu peilin edessä ja tökkiny ja tunnustellu itteäni. Musta tuntuu että oon lihonu han hirveästi, ja vähätellen sanottuna se ahdistaa. Koko päivä on menny aikalailla sängyn pohjalla. Itkiessä.

Oon ihan järkyttävän väsyny ja turhautunu. Huomenna mun on varmaan pakko käydä vaa'alla että tiedän kuinka pahaa vahinkoa oon saanu aikaan. Tänään syön vielä jokailtaiset kiehautetut kasvikset. Sen jälkeen turpa täyteen lääkkeitä ja toivottavasti taju pois.

And purge again

Jooh, eilinen meni sitten taas vituiks. Söin viimesen tuutin, sipsin loput ja vielä pussillisen popcornia. Äääh!!! Oon niin vihanen itelleni! Tämänkin päivän suunnitelmat on sitten taas selvät.

Binge and purge

Okei, eilinen meni ihan päin helvettiä. Kävin kaupassa ja ostin kaikkea mitä tavallisesti ostan. Sitten tulin kotiin. Mun alko tekemään ihan hirveästi mieli sipsiä. Se halu oli niin järkyttävän vahva, että olin itkun partaalla ja päätä särki ihan hirveästi. Mun oli pakko lähteä hakemaan sipsiä. Matkalla mentiin, niinkun aina, sen tietyn kaupan ohi, mistä saa ihan älyttömän hyviä toffeetuutteja. Sipsikaupan panikoinnin ja ahdistuksen jälkeen makeanhimo yltyi siihen pisteeseen asti, että oli sitten mentävä vielä siihen kauppaan mistä niitä tuutteja saa. Niitä ei ollut. Panikoin taas. Ostin 2 pientä ja yhden ison tuutin. Selän takana oli karkkihylly. Panikoin taas. Tarjouksia. Suklaata. Patukoita. Ostin pitkän miettimisen ja ahdistuksen jälkeen vielä 2 buenopatukkaa, eli 4 yhteensä.

Kotiin päästessä jäätelöt oli ollu korissa niin kauan, että ne oli ehtiny sulaa kun mietin siinä karkkihyllyllä niin kauan. Heitin ne pakastimeen. Kaikki muu makkariin. Söin patukst, ison tuutin ja pienen tuutin. Sipsiä jäi yli. En vaan jaksanu syödä enempää. Illalla pakotin itteni syömään vielä lautasellisen kasviksia ja yhden mikrossa lämmitetyn kasvispihvin, että tänään maha toimis.

Noh, tänä aamuna maha toimi kerran tai pari. Ei tarpeeksi. Panikoin. Söin 3-kertaisen annoksen magnesiumia, 3 omega-3 kapselia ja suurimman osan fructolax- palasta. Ei toiminu vieläkään. Googletin luonnon laksatiiveja. Söin suoraan takapihalta piharatamoa, otin pakastimeen jemmaamani aloen lehdet sulamaan ja join 3 mukillista teetä, ensimmäinen oli erehdyksessä mustaa teetä, piti olla vihreää. Kaikkiin teemukeihin laitoin jauhettua inkivääriä. Nyt maha alkoi toimimaan. Ei vielä tarpeeksi kuitenkaan. Odotan siis vielä.

Haluan sen kaiken vaan ulos mun sisältä. Mulla ei ollu eilen aikomustakaan oksentaa, vaikka olinkin ihan täynnä. Päätin omistaa tämän päivän vaan mahan tyhjentämiselle. En uskaltanu nousta vaa'alle.

Samassa...

Mä tiesin ettei mun olis illalla pitäny syödä ruisleipää kasvispihvillä... Paino on siis tänään sama kun eilen. En pidä siitä ollenkaan. Onneks maha on toiminu tänään taas ihan hyvin, tiistain ryyppääminen pisti vähäks aikaa kropan sekasin. Alan pikkuhiljaa normalisoitua siitä. On mulla yks fructolax varmuuden vuoks, jos maha taas alkaa jumittaa. Tänään pitää kuitenkin lähteä käymään kaupoilla, niin tänään ei voi pitää vessassaramppauspäivää.. :D Eipä se kovin nautinnollista ole muutenkaan.

Mulla on kauppalista valmiina, se sama lista edelleen. Täytyy vaan muistaa olla ostamatta colaa, koska löysin sitä 4 litraa eilen yhdestä keittiön kaapista. Kaikkea muuta kyllä pitää aikalailla ostaa. Eläimille ruokaa yms ja itelle pakastejuttuja tuo viimenen laatikko täyteen. Oon halunnu ja harkinnu tuon kiellettyjen ruokien laatikon tyhjentämistä, eli että antaisin tai heittäisin ne kaikki pois, mutta en ole saanu aikaseks. Jos joku yhtäkkiä päättääkin tulla grillaamaan niin on sitten mitä tarjota.

1,6

En oikeen tiedä mitä ajattelisin tämän aamun numerosta. Onhan se vähemmän taas, mutta toivoin että olis ollu vielä vähän enemmän. Mulla on taas nestehukka. Join vaan ison mukillisen colaa, mutta en uskalla juoda enempää, koska se kuivattaa vielä enemmän. Koitan juoda light jaffaa.

Tänään on heikottanu enemmän kun yleensä. Oon kuitenkin siivonnu, koska mua alko oksettaa vanhan kaljan haju. Vaihdoin lakanat ja toinen koneellinen pyykkiä on pyörimässä. Vielä olis kolmas pesua vailla.

Näin taas outoja painajaisia. Päätin olla menemättä hakemaan ruokaa, vaikka mulla on yks pakastimen laatikoista tyhjänä. Ostin eilen niin paljon kaikkea, etten nyt tarvii enempää.

Yritän tänään touhuta ja juoda niin paljon kun voin.