Mua ahdisti syödä se leipä. Söin sen kuitenkin. Ei auttanu mitään. Nyt vaan mietin, söinkö liian vähän, pitäiskö mun syödä toinen leipä. Mä niiiin haluan että mun maha alkais toimimaan, koska tällä hetkellä se on niin turvoksissa ja täynnä teetä että mua oksettaa.
Mä alan väsyä, ja sen kyllä huomaa. Hermot alkaa kiristyä ja tekis mieli vaan maata sängyssä. Oon kai kuluttanu tänään niin paljon energiaa ettei mun maha toimi vaan yhdellä leivällä, mikä ahdistaa vielä enemmän. Mä en haluais valvoa pitkään, mutta jos en nyt saa syötyä, mun maha alkaa toimimaan vasta myöhään illalla tai yöllä. Mä en vaan haluais syödä vielä... On liian aikaista.
Oon tosi pettyny itteeni tänään. Mulla ei ole mitään hajua mitä teen huomenna, vai teenkö mitään. Mä vaan haluan kaiken ulos mitä oon syöny, enkä halua syödä enempää! Mä vihaan peilikuvaani niin paljon että en uskalla nousta vaa'alle. Pelkään sitä lukua niin hirveästi. Mä tunnen että mä oon lihonu, ja että menee aikaa ennen kun saan taas pudotettua painoa, mikä on raivostuttavaa. Oon vihanen itelleni kun en pysty edes laihtumaan... Se on ainoa asia mitä toivon.
Mun täytyy varmaan syödä jotain ennen iltaa. En vaan tiedä söisinkö ruisleivän salaatilla vai söisinkö jo kasviksia... Syön ne yleensä viimesenä illalla, mutta jos kokeilisin syödä niitä tänään vähän aikasemmin. Jos tuo maha alkais vihdoin ja viimein toimimaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti