Mua ahdistaa, koska mun piti lähteä kaupoille kesken tyhjentämisen, joten en ole saanu niin paljon ulos kun halusin. Nyt tosin kun oon ollu taas kotona, mä en halua että kukaan häiritsee mua, en halua vastata edes puhelimeen tai mitään. Mä en syöny mun iltapäivän leipää, koska mä en ansaitse sitä, en halua sitä, en pystyny syömään sitä. Puolen tunnin päästä pitäis syödä kasvikset, mutta en tiedä pystynkö siihenkään vielä.
Oon vaan tyhjentäny ja juonu laksatiivista teetä koko tän ajan kun oon ollu kotona, äsken vaihdoin kamomillaan koska mulla oli ihan liikaa energiaa. On vieläkin. Mä vaan haluan kaiken ulos ja äkkiä.
Mua ahdistaa huominen. Mun pitää lähteä mökille viettämään juhannusta, ja siellä on ihan hirveästi ruokia, joita mä en pysty syömään. Mä en halua syödä mitään siellä. Mua ahdistaa jo etukäteen, koska mä en tiedä miten mä pystyn olemaan syömättä liikaa. Tai miten voin piilottaa sen lapsilta, etten syö. Mun on pakko syödä jotain siellä, mutta en yhtään tiedä mitä mä siellä syön. Haluan sieltä varmaan vaan äkkkiä takasin kotiin. Oon kuitenkin niin ulkopuolinen siellä muutenkin. Mä haluan mennä sinne, mutta toisaalta taas en. Mun rutiini menee sekasin sen takia, ja sen takia kaupassakin käyminen on vaikeaa. Mä haluan vaan olla yksin ja tehdä mitä haluan.
Mua ahdistaa etukäteen sekin, kun ylihuomenna varmaan JK tulee käymään ja pitäis grillata ja taas on se paine syödä. Mä haluan että se toteutuu, koska oon odottanu koko kevään sitä että joku tulis grillaamaan että voisin polttaaa roskia pois, mutta sekin vaan ahdistaa nykyään. Mä haluan vaan tehdä mitä mä haluan... Eli uppoutua sairauteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti