"Oot laihtunu"

Olin tänään ihmeellisen sosiaalisella tuulella, ja kävin kolmessa paikassa JK:n kanssa. Kahdessa paikassa, ja JK itekin sano että oon laihtunu ihan hirveästi. Olin vähän ihmeissäni kun kaverin poikaystäväkin kommentoi mun laihtumista ihan ihmeissään, se kun ei oikeastaan koskaan puhu mulle mitään. :D Tuli vähän parempi olo siitä huolimatta, että oon syöny viime päivinä paljon.

Mä oon tänään syöny loput eilen ostamastani suklaajäätelöstä, jota ei ollu paljoa jäljellä. Mun oli myös otettava haukku, pieni haukku, JK:n rullakebabista, koska sen äiti oli ihan vieressä ja käski mua syömään, koska sekin kommentoi mun laihtumista.

Ehkä ihmiset kiinnitti niin paljon huomiota mun laihtumiseen, kun en ole nähny ketään pitkään aikaan, tai ehkä siihen vaikutti se, että mulla oli päällä mun äidin (n. 60v) vanha mekko, joka oli 60-70-luvun tyyliin ommeltu ja aito vintage Marimekko ajalta ennen kun siitä edes tuli Marimekko. Eli periaatteessa tuo mun mekko, jonka sain äidiltä talvella kun tongittiin vintillä vanhempien luona laatikoita ja ihastuin tuohon mekkoon, vaikken vielä mahtunu siihen. Nyt kun mahdun, niin ajattelin tänään laittaa sen päälle kun lähdin kaupoille yms. Pakko myöntää, että vaikka muuten boikotoin 'veri'mekkoa, niin tuosta mekosta olin tosi ylpeä, varsinkin kun kaupassakin vanhempien naisten katseet käänty kun kävelin käytäviä pitkin. Tuo mun mekko on todennäköisesti uniikki, eli melko arvokas, mutta en myis kyllä mistään hinnasta. Varsinkin, kun tuo on niin hyvässä kunnossa, että kaveri oli ihan ihmeissään sen iästä, mutta suurin syy miksen myy sitä, on se, että se on mun äidin vanha mekko, jota se käytti suunnilleen saman ikäisenä kun minä nyt. (En tosin tiedä äidin tarkkaa ikää tai tuon mekon tarkkaa ikää, mutta muistaakseni äiti sano pitäneensä sitä päällä kun odotti mun vanhinta sisarusta, joka on noin 40v.

Vaikka mulla ei nyt tällä hetkellä ole lääkityksen takia nälkä tai oikeammin sanottuna ruokahalua, otin kuitenkin keittolihapaketin sulamaan, koska mun on pitäny tehdä keittoa jo monta päivää, ja nyt päätin että keitto olis hyvä iltapala koko päivän touhuamisen jälkeen. Mä yritän taas huomisesta lähtien muistaa syödä vähemmän ja juoda enemmän, pitää kiinni päivärytmistä ja palata viikon takaiseen elämäntyyliin. Hoitaja ja psykiatri oli huolestunu just mun syömishäiriöstä, ja psykiatri tais määrätä mulle verikokeita muiden syiden muassa syömishäiriön takia. Olin samaa mieltä, että verikokeet olis kyllä paikallaan.

Ahdistus on kiusannu koko päivän, mutta nyt onneks alkaa olla ihan hyvä olo. Sainpahan ainakin jotain tehtyä tänään ja sain ihailevia katseita kaupassa, kun yleensä en halua tulla edes nähdyksi missään häpeän takia, mutta tuon mekon ja kehujen takia oli itsetunto kerrankin kohdillaan. :) On ollu hyvä olo siitäkin, kun siivoilin ja kävin suihkussa taas pitkästä aikaa. Kaiken kaikkiaan vaikka väsyttikin tai on oikeastaan väsyttäny salaa koko päivän, mulla on tällä hetkellä parempi olo kun pitkään aikaan. Mä mietin aamulla vaa'alla käymistä, mutta eilisen mässäilypäivän takia mun maha oli niin turvoksissa etten antanu itelleni lupaa punnita itteäni. Ehkä huomenna sitten taas. Jos uskallan.