Tulihan se ahdistus sieltä... Mietinkin että missä se viipyy. Vaikka en oo ylittyny 800kcal raja, tuntuu silti että oon syöny ihan liikaa. Oon vaan juonu vettä monta tuntia. Vois olla loppupäivän syömättä.
Katoin peiliin ja mä en vaan tajua miten olin muka niin tyytyväinen naamaani vähän aikaa sitten. Turvonnu pullamössö possu naama... Hyi saatana. Alko ahdistaa ihan hirveesti kun näin itteni. Mua ahdistaa myös noi mun sormet kun ne on niin turvoksissa. Kyllä mä tiedän että ei ne noin isot ole oikeasti, mutta niitä on ihan kauhea kattoa. Mun kämmenkin alkaa turvota pikkuhiljaa. Onneks se äiti tulee parin tunnin päästä. Se tuo särkylääkkeitä ja vie tarvittaessa päivystykseen. Pitää pyytää sitä siivoamaan kissojen hiekkalaatikko ja tiskaamaan, ite en viiti riskeerata että tää käsi tulehtuu pahemmin.
Odotan kauhulla huomista painoa... En tiiä mitä teen jos se on taas noussu. En enää uskalla kattoa painoa millonkaan muullon kun aamulla, koska viimeks kun katoin illalla, aloin itkeä. Ja mä en itke oikeastaan ikinä.
Pitäis pyytää isältä jos se tulis laittamaan trampoliinin kuntoon, haluan pomppimaan. Haluan liikkua, mutta oikeastaan mä vihaan liikuntaa, mutta trampoliini on kiva.
---
Äiti kävi pyörähtämässä, sain tulehduskipulääkettä mitä se söi joku aika sitten verenmyrkytykseen ja se siivos sen hiekkalaatikon :) Eipähän tarvii siitä nyt huolehtia.
Toivottavasti saan tänään nukuttua... Makasin jonkun aikaa sängyssä ja mun jalat vaan alko heilua yhtäkkiä. En vaan pysty olemaan paikallani. En tiiä millon mua alkaa väsyttää, toivottavasti pian. Huomenna pitää herätä ja lähteä liikkeelle paljon aikasemmin kun yleensä.
Mua ahdistaa se lääkäri huomenna.. En vieläkään tiiä yhtään mitä aion sanoa. Sitäpaitsi se on ihan uus lääkäri ja uus paikka, joten ei tuu olemaan helppoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti