torstai 8. toukokuuta 2014

Itkin kun sipulia kuorin, ja nauroin kun loppuun pääsin.


Miksen voi laittaa päätäni puskaan?
Ajatuskin sellasesta aiheuttaa tuskaa.
Tää on sairas maa ja sitä rataa.
Miksen mä voi vaan ignorata?
Kai mussa on liikaa tunnetta.
Nykymaas sitä ei juurikaan tunneta.
Eikä tunteita punnita,
ja hyvyydel ei saavuta kunniaa.
Sun pitää repii kaikki mitä saat,
mitä vaan, ja kaikki otetaan mitä jaat, mitä jaat.
Ja mitä jää käteen,
sen hölmöstä ilmeestä naamassa näkee.


Purjeet on nostettu, pursi on putsattu, kurssi on asetettu.
Nyt se on vain lepoo.
Eikä tarvi mistään pitää kii.
Kaikki mennee niinku pitääki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti