Step back and hate yourself with style

Paino laskenu eilisestä 800g. HYVÄ. Oon siis laihtunu tällä viikolla 1,9kg. Paikat tuntuu pehmeiltä, semmosta löllöä joka puolella. Oon huomannu että kun laihtuu niin läskit muuttuu pehmeämmiks. Se tuntuu oksettavalta, mutta ainakin tietää että laihtuu.

Sain nukuttua vaan 4 tuntia ja kun heräsin, kuulin miten auto lähti pihasta. Ihan jees, en olis jaksanu olla hirveen sosiaalinen, meinaa olla rapula... Tänään ja huomenna tiedossa siis tärinäoksennuspaniikkeja. Jes... Ja maanantaina lääkäriin. Taidan ihan tosissaan pyytää niitä rauhottavia. Tosin mä varmaan jätän ne kuitenkin hakematta.

Alotin ne pillerit tänää... Saa nähdä miten toimii. Ei kyllä ehkä ihan paras päivä alottaa ne ku krapulassa, mutta ei voi nyt mitää. Täytyy koittaa juoda tarpeeks. Tunnin päästä pitäis syödä. Listalla ois wokkivihanneksia ja salaatti. Mun vaan ei tee yhtään mieli syödä. Taitaa toimia nää napit. Vois puolittaa kaikki annokset ja kattoa kuinka nälkä tulee. Näiden pitäis siis hillitä ruokahalua. Ja kiihdyttää aineenvaihduntaa ja piristää. Just sitä mitä tarviinkin.

Juttelin eilen varmaan monta tuntia yhen tyypin kanssa, jonka oon silleen tienny jo yläasteelta, mutta vasta muutama kuukaus sitten pyysin sen kaveriks facessa ja huomasin että se käy läpi sukupuolen vaihdosta. Vähän mahtava juttu! Ja se on niin empaattinen ihminen, puhuin sille melkeenpä ihan kaikesta maan ja taivaan väliltä ja se tajus kaiken mitä puhuin. Ja mä taas kuuntelin sitä. Ihan mahtava tyyppi! Saa nähdä mitä tästä ystävyydestä syntyy... Se vaikuttaa niin mukavalta että voisin haluta tutustua paremmin.

Mun piti tänää lähteä Jyväskylään... Taitaa jäädä välistä. Mä vaan en nyt halua nähdä ketään. Muutenkin viime aikoina mun on ollu helpompaa olla yhteyksissä ihmisiin netin kautta. Kun ei tarvii nähdä tai puhua, voi vaan kirjottaa, se on paljon helpompaa. Eilen puhuin yhen toisenkin kaverin kanssa vähän kaikesta. Sen kanssa tavattiin nuorten osastolla hullujen huoneella joskus 7 vuotta sitten. Muisteltiin vanhoja ja vaihdettiin kuulumisia. Ois kyllä kiva nähä sitäkin tässä joskus, en oo nähny aikoihin. Viimeks kun näin sen niin se oli ihan hirveän laiha. Eilen sit kysyin siltä että oliko sillä sillon ongelmia syömisen kanssa niin se sano että oli, ja on edelleen. Ei voi muuta kun samaistua.

Nami, oksensin yhtäkkiä... Useampaankin otteeseen. En tiiä johtuuko siitä että otin nuo napit tyhjään mahaan vai ahistaako vaan niin paljon vai onko vaan rapula mutta hyi. Söis vähän vesimelonia jos helpottais...

Noni, helpottihan se. On kyllä vähän heikko olo vieläkin mutta ei enää niin pahasti.

Mun kädet alkaa pikkuhiljaa näyttää siedettäviltä. Pienemmiltä. Laihemmilta. En jaksais odottaa että saan sormet ympäri jostain muustakin kohasta kun ranteesta. Ja että saan sormet reiden ympäri.