Feidasin pari päivää aikalailla totaalisesti. Mä vaan söin, söin ja söin. Oksettaa edes ajatella koko asiaa. Söin aamullakin, mikä kaivertaa mun sisuksia. En ottanu edes mun lääkkeitä pariin päivään, mikä ahmimisen yhteisvaikutuksesta rysäytti ihan järjettömän masennuksen päälle. Heräsin keskellä yötä siivoamaan ahmimiseni jälkiä ja itkin. Menin takasin nukkumaan ja heräsin 12 aikoihin. Masennus ei ole lähteny nukkumisesta huolimatta. Mua oksettaa, haluan oksentaa, vaikka ei se tässä vaiheessa enää mitään auttais. Haluan vaan kaiken pois mun sisältä mitä oon syöny. En halua syödä enää. Ahdistaa ihan hirveästi muutenkin.
Tuntuu etten osaa tehdä mitään oikein tai tarpeeks hyvin. Inhoan ja vihaan itteäni niin paljon, että se lamauttaa mut melkein kokonaan. Sekin vähä, mitä oon tänään saanu aikaan, on ollu hirveä taistelu, enkä ole tyytyväinen mihinkään mitä oon saanu aikaan. En mitään.
Oon ollu yksinäinen ja ihmisten näkeminen ahdistaa. Välillä kaipaan jotain ihmistä, jolle vois puhua ja viettää aikaa jonkun kanssa.. Sitten taas vihaan itteäni niin paljon että en tunne edes ansaitsevani kenenkään mielenkiintoa. Kaikki ihmiset, joiden kanssa oon tekemisissä, tuntuu joko vaativan tai odottavan multa jotain mihin en kykene, ja osa vaan käyttää mua hyväkseen jollain lailla. Oon pettyny ihmisiin niin monta kertaa, etten enää halua jaksaa uskoa siihen, että kukaan oikeasti välittäis musta.
Mä haluan tällä hetkellä vaan tyhjentää mahani, juoda vettä koko illan, mennä aikasin nukkumaan ja olla syömättä huominen päivä kokonaan. Haluan vaan laihtua ja olla syömättä. Vihaan peilikuvaani ja jokaista läskilöllöä mun kropassa. Haluan sen kaiken vaan pois!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti