Tuo kysymys pyörii nyt tällä hetkellä päässä. Mä olen alkanu koukuttua panacodeihin, koska oon syöny niitä jo oikeastaan koko vuoden. Kipuihinhan ne on, ja kipuja kyllä onkin, en pystyis mihinkään ilman niitä. En vaan haluais syödä niitä niin paljoa kun mulle on määrätty, en haluais olla koukussa niihin, mutta pakko myöntää että mä olen koukussa niihin.
Alkaa onneks väsyttää. Oonhan mä ollutkin jo 12 tuntia hereillä ja touhunnu koko päivän sen verran että välillä on ollu oikeasti hiki. Kämpässä on kuuma kun oon kuivannu pyykkiä saunassa kun en saanukaan niitä ulos kuivumaan. Mun oli silti pakko taas tehdä jotain. Mun tekee vieläkin mieli tehdä vaikka mitä, tiskata, istutella kasveja ym. En vaan tiedä jaksanko. Silmissä alkaa sumenemaan, ei sen takia että en olis syöny, koska söin just äsken appelsiinijugurtin. (156kcal) Oon vaan niin väsyny että jos menisin peiton alle makaamaan, nukahtaisin varmasti.
Mun pitäis kyllä tiskata ainakin vähän tänään, koska mun on tehtävä ruokaa, eli keitän pakastekasviksia. Kaikki astiat on taas vaihteeks likasia. Olis vielä laitettava viimeset pyykit kuivumaan ja se hemmetin suihku... Mun pitäis käydä suihkussa. Varsinkin kun ennen kaupoille lähtöä laitoin puuteria naamaan niin pitää pestä se kunnolla pois ettei huomenna ole naama täynnä näppylöitä. Hiuksetkin on ihan likaset, varsinkin tuon saunan lauteilla keikkumisen takia kun siellä hikoaa ja hiukset on ollu kiinni niin kaikki töhnä on jääny hiusten alle muhimaan... Hyi yökkö..
Mua kammottaa huominen. Pitää käydä taas vaa'alla, ja varmaan saan sydärin jos paino on noussu yhtään. Sen on pakko laskea huomiseks. Huomenna on terapia, ellei hoitaja taas peru sitä. Käyn kyllä joka tapauksessa vaa'alla aamulla. Lisäsin tänään uusia kuvia thinsposeinälle ja käänsin numeron 9 ylösalaisin... Lopullinen tavoite on sitten x6kg. En halua paljastaa tarkkoja lukuja, koska joka ikinen luku on aina mun mielestä ihan liikaa. Enkä halua että joku, joka leikkii syömisen ja syömättömyyden kanssa, pitää mua jonain esikuvana, koska mä olen enemmänkin VAROITTAVA ESIMERKKI. En toivois tällasta elämää kenellekään, tää on yhtä helvettiä ihan oikeasti. Mä olen SAIRAS, teen tätä sen takia, että mun pää ja koko elämä on niin saatanan sekasin että mun pitäis varmaan olla jossain pehmustetussa huoneessa pakkopaidassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti