Tänään kyseenalaistin syömishäiriöni pitkästä aikaa tuskissani... Koko päivän on särkeny päätä ihan hirveästi ja heikottanu myös. Yhdessä vaiheessa romahdin sängylle sikiöasentoon, eikä päähän mahtunu muita ajatuksia kun miks teen tätä itelleni, miksen vaan syö normaalisti? Taistelin kyyneliä vastaan kun tajusin etten voi enää lopettaa. En vaan pysty syömään enää normaalisti, olla ajattelematta ruokaa koko ajan. Tämän päivän kalorit jäi taas reilusti alle sen maagisen rajan. Olokin on sen mukainen. Ihan hirveä.
Kuvittelin että vaa'an välttely auttais pitämään häiriön jossain kontrollissa, mutta jossain vaiheessa huomaamattani kontrolli onkin siirtyny minulta häiriölle. Mun unet kärsii, näkö ja koko kroppa muutenkin. Vaikka tänäänkin tuntu siltä että henki lähtee millon tahansa, en pystyny syömään enempää. Ajatuskin tuo viiltävän tuskan sisuksiin. Oon huomaamattani ajautunu siihen tilanteeseen, kun tosissani haluaisin syödä ja kroppakin huutaa ravintoa, mutta en vaan pysty enää menemään edes jääkaapille nälän takia.
Jääkaappi on muutenkin vaaran aluetta. Onneks melkein kaikki mun ruoka on pakastimen puolella, jääkaapissa on vaan kurkkua, rasvaa ja 3 hyllyä täynnä light ja zero limsoja. Jos jään tutkimaan jääkaappia yhtään pidemmäks aikaa kun mitä limsan ottamiseen menee, ahdistus ja pelko syömiseen sortumisesta valtaa mielen ja mulla onkin jääkaapilla 3 vaihtoehtoa: Ota limsa ja lähde pois jääkaapilta, Jää tutkimaan/miettimään/laskemaan kaloreita ja ruokia eli ahdistu entisestään, Tai sorru syömään. Ensimmäistä vaihtoehtoa käytän eniten, toista vaihtoehtoa ehkä kerran tai pari päivässä, kolmatta pelkään enemmän kun kuolemaa ja välttelen kun ruttoa.
Mä tiedän että paino laskee joka päivä, mutta silti vihaan peilikuvaani enemmän ja enemmän joka päivä. Mä olen vaan viallinen. Ainoa selviytymiskeino tuntuu olevan syömisen rajoittaminen. Eikä sekään tunnu olevan koskaan tarpeeksi. Pitäis kai alkaa käymään lääkärissä säännöllisesti verikokeissa... Mun päivittäinen lääkecocktail yhdistettynä syömishäiriön kanssa ei voi olla hyvä tai turvallinen asia. Rintaa puristaa joka päivä enemmän, näkö huononee ja muutenkin on ihan hirveä olo. Mun päässä huutaa ääni joka käskee olla ajattelematta terveyttä ja keskittymään vaan syömättömyyteen. En saa sitä enää hiljennettyä, se kuiskii koko ajan asioita ja määrää kaikesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti