Oon ollu tänään enemmän jalkeilla kun pitkään aikaan ja tehny ihan hirveästi suht raskaita fyysisiä juttuja. Päätin sitten tuossa kuuden aikaan illalla että nyt on hyvä ilta aloittaa grillikausi, koska oon tehny niin paljon, että oon ehkä sen ansainnut. Grillasin kesäkurpitsaa, kurkkua ja tomaattia. Niiden kanssa söin kasvispyöryköitä. Oli tosi hyvää.
Olin koko päivän syömättä, touhusin light colan voimalla iltaan asti. Sitten kun söin, korvissa alko suhisemaan ja pyörrytti kun verensokerit sun muut nous niin nopeasti. Lihaskivutkin rysähti päälle, samoin väsymys. Joka paikka on ihan maitohapoilla ja niska varsinkin on kipeänä, hyvä kun jaksan pitää päätä pystyssä.
Tämäkin päivä alko hirveällä itseinholla ja läskiyden tunteella. Aikalailla unohdin sen kun touhusin, mutta aina kun huilasin, se tuli takasin ja oli taas tehtävä jotain. Nyt oon niin väsynyt etten tiedä onko mulla energiaa ahdistua syömisestä, vaikka kalorit jäikin reilusti alle sen maagisen tuhannen rajan.
En ole vielä sen vertaa tyytyväinen itteeni, että nousisin vaa'alle. Sain ajan hoitajalle taas torstaiksi. Ihan kiva sinänsä, jos sillon vasta käyn vaa'alla, niin pysyy jonkinlainen rutiini painon vahtaamisessa. Kerran viikossa eli torstaiaamuna. Jos syön liikaa, en saa käydä vaa'alla sillä viikolla. On nimittäin paljon pahempaa olla tietämättä tarkkaan, miten huono oon ja oon ollut. Vaaka sanelee mun itsetunnon, mutta vaan yhtenä päivänä viikossa. Jos ramppaan koko ajan vaa'alla, sorrun helpommin syömään liikaa ja lihomaan. Pidän kyllä päiväkirjaa syömisistäni, ja lasken aina kalorit vähän yläkanttiin varmuuden vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti