Huomasin tänään että mun hiukset on katkeillu ihan hirveästi. Harjasin ne kerran ja koko harja oli täynnä hiuksia. Paino on tippunu taas, x3,3 oli aamulla. Kävin TK:ssa. Ihan turha reissuhan se taas oli. Sain sen verran kuitenkin selville että polven luut on ehjät mutta verenpaine on alhaalla. Odotin yli tunnin aulassa istuen, sit alko heikottaa enemmän ja enemmän, samalla kun kivut paheni. Lopulta nojasin istuvillani penkin takana olevaan pylvääseen silmät kiinni, puolitajuissani. Joku hoitaja huomas mut ja tuli kysymään jotain. Se haki sit toisen hoitajan joka vei mut "tarkkailuosastolle" eli tyhjään huoneeseen jossa ei ollu ketään muuta. Sama hoitaja kyseli millanen olo on, ja sanoin että sattuu kaikkialle ja heikottaa ja pyörryttää. Se otti sitten verenpaineen, se oli 103/65. Ei kuulemma ollu ihmekään että oli heikko olo.
Makasin sitten tunnin siinä huoneessa yksikseni lääkäriä odottamassa, puolitajuissani. Sit kun se vihdoinkin tuli käymään siinä, se runno ja käänteli ja väänteli tuota polvea niin että huusin ja itkin hysteerisenä kivusta. Siinä meni ehkä minuutti. Hoitaja rullas sitten röntgeniin ja sieltä takasin. Odotin taas ja meinasin alkaa uudestaan itkemään kun oli vaan niin hirveä olo. Lääkäri kävi sit taas ja eipä siinäkän sitä kiinnostanu mikään mistä yritin valittaa, ja sano että voin lähteä kotiin. Siinä vaiheessa vitutti aika paljon, mutta olin edelleen jossain ihme tokkurassa niin en jaksanu edes raivostua tai mitään.
Oon ollu heikkona koko päivän. Palelu alkaa olla jo normitila. Hoitaja peruutti terapian, tuli entistä paskempi olo siitäkin. Tänään piti grillata mun luona mutta eipä siitäkään tullu mitään. JK:n piti tulla vähän ajan päästä käymään kun sillä kuulemma on mulle jotain, se soitti just ja sano että tulee joskus tänään... Vituttaa aivan saatanasti, kun tietää jo etukäteen että sillon kun se EHKÄ tulee, JOS tulee, oon jo niin väsyny ja vittuuntunu että ihan sama vaikkei tuliskaan. Oikeastaan on sellanen olo jo nyt. Mun toiveet on taas tallottu yhden päivän aikana niin maan rakoon että vituttaa pelkästään jo se, että kukaan on ylipäätään missään yhteyksissä muhun ikinä. Tekis mieli vaan kuolla pois.
Noh, jospa tää tästä jossain vaiheessa. Lisää lääkkeitä turpaan jos nuo viimesetkin toivon ja tunteiden rippeet kuolis pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti