Oon huomannu että syön entistä vähemmän lihaa koko ajan. Oon ennenkin ollu kasvissyöjä, mutta tällä kertaa valitsen lihan sijasta kasviksia lähinnä kaloreiden takia. Mitä vähemmän, sen parempi. Oon tänään syöny kurkkua, porkkanalettuja ja parsakaalia. Paistoin letut pienellä määrällä öljyä, parsakaalin keitin vedessä. Lisäsin vähän suolaa, koska mua on heikottanu tänään tosi paljon. Ennen kun söin, melkein lähti taju 3-4 kertaa. Silmissä pimeni ja korvissa suhis, en tajua miten pysyin tajuissani tai edes pystyssä... Sitten kun söin, alko oksettaa ja tuli muutenkin huono olo fyysisesti, kun verensokerit ja muut arvot nousi niin korkealle ja nopeesti. Oksetti varmaan sen takia kun söin ison annoksen kerralla. Mahalaukku on kutistunu sen verran että isot annokset alkaa oksettaa.
Huomenna syön varmaan samaa kun tänäänkin. Mun on tehny mieli keittoa jo monta päivää, mutta en osaa päättää millasta keittoa tekisin niin en ole tehny. Plus keiton kaloreita on hankalampi laskea.
Tänään kivut oli heti aamusta ihan hirveät. En pystyny edes kävelemään kunnolla. Mun pitää vieläkin nostaa jalat käsillä sängylle ja sohvalle, välillä jopa alas. Odotan millanen mustelma mun selkään tulee.. Se on ollu ihan järkyttävän kipeä jo pari päivää.
Peilikuva oksettaa edelleen. Mua ällöttää edes ajatella omia läskejäni. Haluan vaan eroon jokaisesta ylimääräisestä sentistä ja kilosta, joka ikisestä grammasta. Oon ihan ihmeissäni, miten kaks niin erilaista ajatusta mun pään sisällä sotii koko ajan. Ja miten mun järki jää aina alakynteen. Mä riskeeraan tietoisesti terveyteni ja koko elämäni, mutta millään muulla ei tunnu olevan enää minkäänlaista arvoa, kun painon pudottamisella, kalorien laskemisella ja kaiken tän salaamisella kaikilta muilta paitsi teiltä jotka luette tätä blogia ja mun hoitajalta. Mun hoitaja ei voi pakottaa mua syömään, eikä saa kertoa kellekään että näännytän itteäni, joten sille voin puhua. Välillä tuntuu ettei sekään ota mua vakavasti ennen kun oon tosi huonona ja laihtunu vielä paljon, paljon enemmän.
Tää on ainoa asia jonka tunnun toisaalta osaavan, mutta toisaalta taas en koskaan ole tarpeeks hyvä edes tässä. Story of my life... En ole koskaan tarpeeks hyvä missään. Oon vaan viallinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti