Eilen oli terapia. Mua heikotti ihan hirveästi ja olin vihanen itelleni painon nousun takia. Hoitaja kyseli kysymyksiä, enkä osannu vastata niistä oikeen mihinkään. Esimerkiksi että millon niiden (MTT:n) pitää puuttua mun syömiseen. Sanoin että en tiedä, kun en näytä vielä sairaalta. Se kysyi, millon mä aion lopettaa. Sanoin etten pysty lopettamaan. Se väitti myös, että olisin joskus sanonu olevani tyytyväinen itteeni jos painaisin suunnilleen niin paljon kun nyt. Mun on hankala ajatella että olisin koskaan voinu tosissani sanoa niin. Koko käynnin ajan oli aika painostava tunnetila.. Niinkun joku tumma painava verho olis ollu koko huoneen päällä.
Hoitaja kysyi, mitä syön. Yritin luetella mitä yleensä syön, mutta kun en osannu oikeen luetella edes sitä, nousin ylös ja avasin jääkaapin. Siellä oli pulloittain limsaa, kurkkua, salaattia ja parsakaali. Hoitaja kysyi, "onko noi limsat lightia?" Vastasin että tietysti. "Tietysti, tyhmä kysymys..." Hoitaja tuumas ja kirjotti jotain vihkoonsa.
Tänään maha on toiminu taas. Ihan hyvä, koska tänään mulla on aikaa juosta vessassa. Mulla on kyllä myös nestehukka, taas... En tajua miksei se mene vaan pois.. Juon kai liikaa colaa.. Yritän juoda vettä, mutta jostain syystä se maistuu ihan hirveältä. Johtuu kai ketoosista, kaiken maku muuttuu, suukin on niin kuiva että huhhuh... En kuitenkaan aio lopettaa. Käytin eilen kiertoilmaisuja, millä sanoin hoitajalle että haluan tiputtaa vielä ainakin 10kg.. Vähintään. Kun nyt sais painon putoamaan seuraavan kymmenen puolelle niin vois ehkä alkaa suunnitella, paljonko lopulta haluan pudottaa. Sanoin kyllä hoitajalle, että todennäköisesti tulen kuolemaan tähän. Mun sydän, maksa tai munuaiset pettää, voin pyörtyä ja lyödä pääni... Mahdollisuuksia on monia. En vaan osaa enää lopettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti