Eilinen meni illalla penkin alle. Söin myöhään illalla leipää, koska en saanu unta iltalääkkeiden jälkeen. Iltalääkkeistä tulee ihan hirveä nälkä jos ei mene heti nukkumaan, ja mä menin nukkumaan vasta pakkomielteisen hampaiden pesun jälkeen, ja sillon oli jo liian myöhäistä. En saanu unta vaikka kuinka yritin. Nukahdin vasta syömisen jälkeen.
Onneks tänään ei ole ihan järkyttävän läski olo. Itse asiassa tuntuu että oon onnistunu laihtumaan. Mutta en voi olla varma ennen huomista. Huomenna on taas terapiapäivä, eli pääsen vihdoin ja viimein vaa'alle. Heräsin aika aikasin viime aikoihin verrattuna, 9 jälkeen. En ole syöny vielä mitään. Ei taas tee mieli oikeen mitään, vaikka onkin nälkä. Oon taas koittanu touhuilla, koska yhdessä vaiheessa alko masentaa ihan hulluna. Masentaa vieläkin, mutta yritän olla ajattelematta sitä.
Ehkä tuo sään harmaus ja sade vaikuttaa mielialaan, en tiiä. Kaikki tuntuu niin turhalta. Minä tunnun turhalta. Mikään, mitä teen, ei ikinä riitä ja kaikki on aina jotenkin väärin. Mulla ei ole ketään kenelle puhua, ei ketään ketä kiinnostais mun asiat tai minä ylipäätään. Onhan mulla mun hoitaja, mutta se on sen työ nähdä mua ja kysellä kaikenlaista. Mulla on niin arvoton olo. On aina ollu ja varmaan tulee aina olemaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti