Mä en halua syödä. En ole koskenut edes noihin jokapäiväisiin suolapähkinöihin, vaikka ne on 6 tuntia ollut tuossa vieressä. Ei huvita, ei heikota, ei tee mieli
Jääkaappivainoharha meni niin pitkälle että mun oli pakko siivota se.. Siivosin sitten samalla koko keittiön ja tiskasin, taas. Aloin siivoamaan ekan kerran tänään joskus ennen 7 aamulla. Pyyhin koko sohvan kostealla rätillä että sain kissankarvat pois, lakasin lattian nurkasta, jonne kukaan ei edes näe, koska pelkäsin että joku sinne kurkistaa, laitoin puhtaat pyykit kaappiin ja mitähän vielä..
Siivoamisesta on tullut mulle tosi tärkeää yhtäkkiä. Mä en enää siedä sotkua ollenkaan. Ehkä se on joku tapa kiillottaa sitä kulissia, että kaikki on hyvin.. Eipä täällä muut käy kun mun hoitaja, ja tänään ensimmäistä kertaa lääkäri. Muuten mä olen aina yksin. Ei mua ole ennen haitannut yhtään vaikka keittiön pöydät olis ollut tahmeat ja täynnä likasia astioita, mutta nyt mun oli jopa tiskattava veitsi, jolla laitan kissoille purkkiruokaa, ja lasi jossa se seisoo. Pyyhin koko jääkaapin ja järjestin uudelleen, heitin pilaantuneet ruuat pois, myös ne appelsiinit, koska ne olikin jo homeessa.. Pesin sitten sen appelsiinikupinkin, pyyhin pöydät ja mikron, vaikka niissä ei mitään likaa ollutkaan.. Sitten laitoin vielä kissoja varten ohraa kasvamaan kuppiin pöydälle.
Musta vähän tuntuu, että mun on vielä siivottava kylppäri, ihan vaan jos joku sattuu käymään vessassa.. Oon miettinyt sitä jo pari päivää, mutta en ole saanu aikaseksi. Jos kohta tekis vielä sen verran, sitten yrittäis vaan olla hermoilematta.
Mä alan pikkuhiljaa kadottamaan itteni tähän kaikkeen. Mulle alkaa tulla pakkomielteitä. Oon koko ikäni pakonomaisesti repinyt naamaani auki, siis mulla on lapsesta asti ollut aina jonkinlainen rupi naamassa, mutta nyt mua on alkanut hävettää se niin paljon että oon alkanut repimään päänahkaani ja olkapäitäni, myös selkää. Mun on myös pakko hypistellä kasvoja koko ajan, jos löytyis näppylöitä, ja jos löytyy, ne on pakko saada puristettua HETI. Siivoamisesta on tosiaan tullut toinen pakkomielle. Kolmas on painon pudottaminen hinnalla millä hyvänsä. Neljäs alkaa muotoutua myös, ja se on kaiken dokumentointi joko päiväkirjaan tai blogin, välillä kumpaankin. Mun on vaan pakko kirjottaa kaikki ylös.
Mä myös noudatan tietynlaista rutiinia joka päivä.. Herään aamulla, käyn vessassa, katon painon, merkkaan sen ylös ja kirjotan päiväkirjaan, katon mahaani peilistä, olen koneella niin kauan että jaksan tehdä jotain, otan samalla lääkkeet ja lisäravinteet, sitten kun vaan jaksan, alan siivoamaan jotain. Illalla noin 5 aikaan ruokin elukat, tarkistan tarviiko kukkia kastella, siivoan vielä jos on siivottavaa, menen koneelle ja ahmin thinspoa.
Millään muulla ei tunnu olevan enää hirveästi merkitystä. Mua ei enää jaksa kiinnostaa mitä muille ihmisille kuuluu, eikä huvita pitää yhteyttäkään.. Nuuskunkin kanssa puhuminen tuntu jotenkin vaikealta kun se kävi, koska mulla ei tunnu olevan mitään sanottavaa. Kaikki mikä on mulle nyt tärkeää, on pidettävä salassa.
Oho, enää 1,5 tuntia.. Mun on pakko siivota se kylppäri...
I think I'm losing control... But that's what I wanted.
Mun pitäis keksiä joku systeemi millä muistaisin mitkä kuvat oon tänne jo laittanut, ettei tulis samoja.. Jospa mä jotain keksin.. :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti