Here's to suffering in silence!

Mua ärsyttää, masentaa, vihastuttaa, raivostuttaa, surettaa, oksettaa, inhottaa ja oon pettynyt koko päivään, itteeni, kaikkeen. Ehkä mua vaan väsyttää, ehkä mulla on vaan nälkä.. Koitin havainnollistaa itelleni miten mun syöminen on edennyt, joten saatte tekin nähdä..

Ensin mun piti syödä nämä ja vielä appelsiineja.. Ja onnistuinkin.

Sitten jäi herneet ja appelsiinit syömättä. Pikkuhiljaa jugurttikin jäi pois, vain hätätapauksien varalle..
Mehunkin määrä väheni pikkuhiljaa.

Ja tässä kaikki mitä oon tänään saanut kurkustani alas. En halua koskea edes pähkinöihin. Mä en vaan halua. Se tuntuu liialta. Mehukin on liikaa. Kaikki on liikaa. Lisäravinteet on pakko ottaa, mutta colaa lukuunottamatta kaikki on vaikeaa.

Pähkinöiden syömisestä on tullut jokailtainen taistelu. Kyllä mä tänäänkin yritän, mutta en tiedä jaksanko yrittää edes kunnolla. En ehkä vaan jaksa.

Mä vähän luulen että se peilin ostaminen vaan pahentaa mun oloa.. Mun on silti saatava se. Jos sieltä joskus vielä katsois takaisin joku siedettävän näköinen olento. En oo kuukausiin tuntenut näin syvää ja perustellista vihaa itseäni kohtaan. Mä haluan vaan mennä peiton alle piiloon ja unohtua sinne.

Ensimmäistä kertaa kuukausiin mun mielessä kävi ajatus viiltämisestä.. Päätin kuitenkin olla tekemättä sitä. Mulla on jo ihan tarpeeks arpia, enkä mä halua lisää.