Stressiä ja ahdistusta

Mua on alkanu inhottaa isälle soittaminen. Taidan tästä lähtien pyytää kauppareissukyytejä siskoltani.. Stressaa kun en tiedä että onko mun haluamani korituoli jo myyty, vai onko se vielä vapaana. Kysyin kyllä sähköpostilla, mutta sitä ei tiedä millon siihen saa vastauksen. Ja ei ole varmaa sekään, ehtiikö isä ja siskon mies hakea sen maanantaina, ja sopiiko maanantai edes sille myyjälle ja äh! Liikaa muuttujia. Oli pakko ottaa pami kun alko ahdistaa.

Ahdistaa sekin, kun hoitaja kielti multa siivoamisen. Eilen siivosin ainakin 13 tuntia, pakonomaisesti. Mä en sais enää siivota, vaan mun pitäis miettiä, miks mua alkaa ahdistaa jos en siivoa. Mistä se pakkomielle siis tulee... Mulla ei ole mitään hajua. En oo tänään siivonnu kun ihan vähän vaan, tiskannut ja siivoillut kissankakkaroita laatikoista. Mua on ahdistanut. Oon repiny naamaani taas vaihteeks. Siivoaminen on pitäny sen ja syömisen kurissa, mutta tänään oon syönyt ja repinyt...

Sisko kävi tuomassa mulle jauhelihaa, tehtiin vaihtokauppa, annoin sille rasian raejuustoa, kun äiti toi mulle tänään 2 rasiaa sitä, enkä ehdi syömään kahta ennen kun se on pilalla. Sisko lupas käyttää vielä maanantaina mua kaupassakin, eli sekin ongelma on ratkaistu, ainakin toistaiseksi.

---

Mä en pystynyt vaan olemaan, oli pakko tehdä jotain, joten parturoin ja leikkasin marsun kynnet. Se oli vähän ihmeissään, mutta ihan hyvin tuo onnistu. Nyt ei tarvii toisen luuhata turkki pissisissä puruissa kun leikattiin liian pitkät karvat lyhyemmiksi. Laitoin myös kynttilöitä palamaan ympäriinsä, edes jotain pientä erikoista tälleen uudenvuoden iltana..

Pörrö aamulla synttäriherkkujen kimpussa :)