Rahakin stressaa. Mulla ei ole mitään hajua miten pärjään ens kuuhun asti. Pakko kuitenkin yrittää. Unilääkettä on pakko ostaa. Menen porukoille jouluna yöks, joten siellä mun pitäis nukkua koko yö, etten paukuta ovia pitkin yötä kun ramppaan tupakalla. Koko joulun viettäminen alkaa pelottaa. Erityisesti ruoka, kinkku. Mä olen ollut kinkkuun ihan hulluna pienestä asti, ja tiedän jo etukäteen että porukoilla on jääkaappi täynnä kaikkea ihanaa ruokaa. Mä en vaan tiedä mitä käy, kun se kaikki on mun käden ulottuvilla. Täällä on turvallisempaa, kun kaapeissa on vaan vähän ruokaa.
Mulla oli tänään ihan hirveä olo. Ahdisti, melkein itketti ja oli pitkästä aikaa nälkä. Tiesin etten pysty syömään, mutta mun teki niin mieli.. Halusin vaan itkeä. Otin sitten pameja ja suolapähkinöitä, lopuksi nukahdin. Mun tekee edelleen mieli syödä, mutta mulla ei oikeastaan ole enää nälkä. Söin loput suolapähkinät kun heräsin, ne tuntuu vieneen nälän pois.
Mutta ne ei vienyt pois sitä mielitekoa. Se olis vaan niin helppoa laittaa uuniin kalapuikkoja ja ranskalaisia, odottaa vähän aikaa ja tunkea ne naamaansa. Mutta kun se ei ole niin helppoa. Jo tuon ajatteleminenkin aiheuttaa mun pään sisällä niin hirveän tunnemyrskyn, että mun tekee taas mieli itkeä. Jos saisinkin syötyä, mulla olis seuraavat 3 päivää vähintään niin paska ja syyllinen, läski olo, että en tiedä kestäisinkö sitä. Jouluunkaan ei ole enää pitkä aika, ja sillon on pakko syödä oikeaa ruokaa, joten mun ei pitäis nyt sortua syömään ennen sitä. En kyllä tiedä onnistunko sillonkaan syömään.. Pakko kuitenkin yrittää.
Ahdistaa... Mä haluaisin vaan nukkua. Hoitaja tulee huomenna poikkeuksellisesti aamulla käymään, joten mun on herättävä ainakin tuntia aikasemmin kun yleensä. Pitäis senkin takia yrittää saada unta, mutta kun mikään ei auta niin ei voi mitään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti