Yritin reilun tunnin nukkua, mutta ei siitä tullut taaskaan mitään, lähinnä rintakivun takia. Mikään asento ei tuonut helpotusta, eikä tuntunut hyvältä. Kurkkuakin tuntuu kuristavan välillä. Huominen ei vois tulla liian nopeasti.. Jos nyt edes selviän sinne asti.
Hitto soikoon, minkä takia se on muka niin vaikeaa soittaa sitä apua? Uskottelen itelleni, että kyllä mä pärjään, kohta se helpottaa, rauhassa vaan ja koita nukkua. Huomenna tulee lääkäri ja kaikki selviää. Mutta kun välillä mun tekee vaan mieli tarttua puhelimeen ja soittaa lanssi, koska mua alkaa ärsyttää, ahdistaa ja pelottaa tää jatkuva kipu. Tätä on kestänyt vahvana jo 6 tuntia. Onneks käsi ei oireile enää paljoa..
Kävin vaa'alla.. -200g aamusta. Täytyy vaan toivoa että se ei nouse tuosta mehusta, jota mun taitaa olla pakko hörppiä, koska se tuntuu helpottavan rintakipuja.
Mä tiedän saavani huomenna toruja hoitajalta ja lääkäriltä, kun en ole soittanut sitä lanssia tai mennyt lääkäriin. En tiedä miks se on mulle niin vaikeaa, hakea apua. Niin se on aina ollut. Suuri osa musta haluaa vaan kärsiä rauhassa, sanoo että mä ansaitsen sen. Että olisin vaan vaivaksi jos hakisin apua. Noh, huomenna se apu tulee mun luo, ja mua pelottaa koko ajan enemmän, että mitä lääkäri päättää.. Pelkään osastolle joutumista... Enkai mä nyt niin huonossa kunnossa ole kuitenkaan..?
Mä en tosiaan tiedä olenko mä tyhmä, välinpitämätön, koska laihtuminen on pääasia, vai vaan sitkeä, kun sinnittelen tuskissani tuntikaupalla... Ehkä mä olen vähän noita kaikkia.
Haluaisin vaan nukkua.. Voi kun onnistuisinkin. Ei taas tunnu väsyttävän millään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti