Voimat lopussa

Oon siivonnu ja sisustanu taas koko päivän, järjestelly tavaroita paikasta toiseen.. Ei siinä mitään, ollu ihan hyvä olo kun on saanu asioita aikaan. Mutta voimat meni täysin kun Nuusku ja J30 kävi kylässä... Siis ei siinä mitään ihmeellistä sinänsä ollut, istuttiin sohvalla ja J30:n kanssa vaihdettiin joululahjat, mutta ehkä tuo sosiaalinen elämä ei ole ainakaan vielä mua varten. Sain kutsun kyläilemäänkin, mutta en taida tosiaan jaksaa huomenna lähteä mihinkään, vaikka kyydit hoituiskin. Ihmisten näkeminen imee mun voimat täysin loppuun.

Tänään tuskin jaksan enää mitään tehdä.. Suihkussa pitäis käydä ja samalla siivota kylppärin ja saunan lattiat, mutta en tiedä jaksanko edes suihkuun raahautua. Tekis mieli vaan nukkua. Jospa tänään saisin unta ihmisten aikoihin..

Peilikuva oksettaa valtavasti. Oon ollut koko päivän syömättä, mulla on tuossa pähkinät koneen vieressä, mutta mä en halua koskea niihin. Mä haluan vaan kuihtua olemattomiin. Oon pettynyt kahvin vaikutukseenkin, tuntuu edelleen liian täydeltä, painavalta, lihavalta, oksettavalta. Huomenna on aloitettava päivä taas kahvilla, mun on pakko. Yritän olla tänään koko päivän syömättä. Jos huomenna uskaltais nousta taas vaa'alle...

Onnistuin pitämään ihmiset poissa makuuhuoneestani, mikä on hyvä asia. Mä en halua näyttää kenellekkään, kuinka pitkälle mun syömishäiriö on taas päässyt. Kuka tahansa tajuais sen, jos pääsis mun makuuhuoneeseen ja näkis tuon thinsposeinän. Mä aion pitää sen salassa niin kauan kun voin.