I'm losing my mind

Mä oon viimeisten 39 tunnin aikana saanut nukuttua yhteensä 4 tuntia, ja nekin pätkissä. Ensin nukuin 2 tuntia, heräsin, olin 2-3 tuntia hereillä, ja simahdin diapamin voimalla 2 tunniksi, mutta heräsin sinä aikana 3 kertaa. Mun aivot on yhtä mössöä. Pientenkin asioiden ajatteluun menee tuhottomasti aikaa. Kirjotin päiväkirjaani 5 riviä tekstiä, ja siihen meni puoli tuntia.

Mä tosiaan toivon että saan nukuttua edes toiset 4 tuntia tänä yönä.. 12 aikaan on pakko soittaa lääkärille, ja pyytää niin vahvoja myrkkyjä että nukun varmasti. Tällä menolla multa lähtee henki, vaikka kuinka söisin lisäravinteita.

Syömisistä tuli mieleen, että en oo tainnut listata syömisiäni vähään aikaan, joten olkaa hyvät:

Maanantai:
Muumikupillinen herneitä (n.225g) ja ripaus suolaa
2 appelsiinia

Tiistai:
Muumikupillinen herneitä (n.225g) ja ripaus suolaa
Juotava jugurtti

Keskiviikko;
50g suolapähkinöitä
Juotava jugurtti

Näiden lisäks oon juonut mustaa kahvia, light colaa, pepsiä ja kotitekoista mehua, ja vetänyt lisäravinteita, eli vitamiineja, calcichewta, kalaöljykapseleita ja magnesiumia.

Suurin osa mun kaloreista tulee siis noista juomista. Tiedän syöväni ihan liian vähän, mutta mun päässä nuo mehun ja pepsin kalorit korvaa sen ruuan puutteen, kuten myös nuo lisäravinteet, joita alan nyt syömään joka päivä säännöllisesti, lähinnä kehon hyvinvoinnin takia. Mä en ole edes yrittänyt laskea kaloreita, enkä aiokkaan. Siitä tulis liikaa paineita, ja kohta olisin taas siinä kunnossa että olis hengenlähtö lähellä. Juon mehua ihan hyvällä omallatunnolla aina kun siltä tuntuu, eli kun alkaa heikottaa enemmän. Huono olohan mulla on koko ajan, ja maha on sen verran sekasin joka päivä, että ilman imodiumia ei kannata edes haaveilla mihinkään lähtemisestä.

Mä en suosittele tällasta ruokavaliota tai elämäntyyliä kenellekkään, tää on ihan sairasta, ja tiedän sen itsekkin. Tää vaan on tällä hetkellä ainoa asia, mikä pitää mut edes jotenkin elämän syrjässä kiinni. Ilman syömishäiriötä vajoaisin niin syvään masennukseen että en varmaan siitä tällä kertaa selviäis hengissä. Laihtuminen tuo mulle hyvän olon tunteita, kun näen tuloksia peilistä ja vaa'an luvuista. Tää kaikki on myös eräänlainen itsensä pahoinpitelemisen muoto, joka mun mielestä on ainakin itelleni parempi vaihtoehto, kun vuodattaa verta... Koska kun minä vuodatan vertani, tulee kerralla kymmeniä tikkejä, enkä halua enää uusia arpia, mun käsissä ja jaloissa on niitä jo ihan tarpeeksi.

Mulla on myös aika vahva aavistus siitä, että tää unettomuus johtuu ainakin osaksi tästä syömättömyydestä.. Mä vaan en pysty pakottamaan itteäni syömään enempää. Mun ei tee mieli, mulla ei ole nälkä, ja jos söisin, mulle tulis ihan hirveä olo. Sitäpaitsi nautin tästä hirveästä olosta, vaikka se onkin ihan kamala. Millään muulla ei ole väliä, kun sillä, että paino putoaa...

Tiedän olevani sairas, mutta en halua parantua. Haluan vajota syvemmälle sairauteeni kuin koskaan aiemmin.. Se tarkoittaa piilottelua ja valehtelemista... Valehtelin siskolleni tänään, kun se kysyin oonko syönyt, se olis tarjonnut mulle lohisalaattia. Sanoin että söin jo, eikä yhtään tee mieli, vaikka totuus oli että en ollut syönyt mitään koko päivänä tai edellisenä yönäkään. Mä olen pelottavan hyvä valehtelemaan välillä.. Noh, sen ansiosta mulla on paremmat mahdollisuudet pitää tää kaikki salassa.