It's not the kind of pain you can kiss away

Tänään mua on inhottanut kattoa itteäni. Jopa käsiäni, vaikka vielä eilen olin aika välinpitämätön, ehkä vähän tyytyväinenkin niihin. Viha itseäni kohtaan on jyrkässä nousussa. Kunpa voisinkin vaan nukahtaa ja herätä laihana.

Päätin yrittää laihduttaa jouluun mennessä 7,5kg. Mä en tiedä onko tuo edes mahdollista, mutta mä yritän. Onneks mulla ei ole edes nälkä, vaikka tänään en ole syöny muuta kun ne perkeleen suolapähkinät. Ehkä en syökkään muuta enää. Mun ei tee mieli, en himoitse mitään, mua ällöttää. Jokainen pähkinä oli kuin puukko sydämeen, itsetuntoon. Yritin kuitenkin nauttia mausta, mutta olin onnellinen kun ne oli loppu, eikä tarvinnut syödä niitä enää. Oonkin litkinyt light colaa sen jälkeen.

Mua ei ole edes heikottanut enää. Sydänoireet on kadonneet, ja silmien kirvelyä ja väsymystä lukuunottamatta fyysinen vointi on ihan hyvä. Henkinen vointi onkin sitten toinen asia... Uskomatonta, miten paljon on mahdollista vihata itseään. Mua hävettää jo etukäteen nähdä huomenna hoitajaa, ja lähteä kauppaan. Mä haluaisin vaan pysyä yksin kotona, olla näkemättä ketään niin pitkään että olisin laiha. Se vaan ei taida onnistua.

Mä oon alkanut taas repimään ihoani.. Kasvoja ja päänahkaa. Naaman repiminen mun pitäis lopettaa, näytän siltä että joku olis hakannut mua tuntitolkulla. Oon repinyt myös olkapäitäni, nekin on täynnä haavoja. Mä en tiedä miks teen niin, oon tehny sitä lapsesta asti. En vaan osaa lopettaa sitä. Joskus menee muutama päivä ilman, mutta sitten se alkaa taas. Revin kaikki haavani auki 2-10 kertaa päivässä. Mun on vaan pakko. Ehkä sekin on joku tapa satuttaa itteäni.

Mä haluaisin pudottaa puolet painostani puolessa vuodessa. En vaan tiedä onko se mitenkään mahdollista. Ainakin mä yritän tosissani. Mua raivostuttaa kun paino tuntuu tippuvan liian hitaasti. Syytän siitä unettomuutta. Ja mehua. Ja itseäni.

Huomenna tulee rahaa. Aion tilata koruja, vaikka mun korurasiat onkin jo ihan täynnä. Mä vaan pidän kauniista tavaroista.. Mun on myös pakko ostaa iso peili tässä kuussa. Mulla on vaan pieniä peilejä, joista ei ole toivoakaan nähdä edes puolta kropasta.

Mun pitäis myös tilata thinspokuvia makuuhuoneen seinää varten... Mä aion omistaa makuuhuoneeni laihdutukselle ja thinspolle. Täydellisyyden tavoittelemiselle. Haluan ympäröidä itteni sairaudellani. Omistautua sille. Haluan hävitä sen syövereihin, enkä halua päästää ketään tähän maailmaan, puuttumaan siihen. Täällä mä tunnen olevani turvassa.

I love you, Ed.