Olin 3 päivää sekaisin. Muistikuvat on hataria, mutta mahan kipeydestä ja makuuhuoneen likaisista lautasista päätellen mä olen syönyt.. Paljon. Liikaa. En uskalla nousta vaa'alle. Ahdistaa. Masentaa. Mietin olemassaoloni merkitystä. Loppujen lopuksi sillä ei ole mitään väliä, tapanko itseni vai jatkanko tätä kiduttavaa olemassaoloa jota kutsutaan elämäksi.
Mä en ole ilmeisesti käynyt edes suihkussa koko viikonloppuna, hiukset on ihan limaiset.
Mä en halua syödä enää ikinä. Vihaan itteäni niin paljon.. Tästä lähtien pysyn selvinpäin ja syömättä. En voi ottaa näitä riskejä enää.
Pakko saada kontrolli takasin.. Mä en selviä ilman sitä. Kaikki tuntuu hajoavan ja samaan aikaan mitään ei tapahdu. On kuin maailma olisi pysähtynyt. I don't like this feeling...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti