Aivorattaiden väliin on eksynyt legoja

Jaah, J30:n poikaystävä päättikin sitten yhtäkkiä että ei käytäkkään mua kaupassa. Ensin en jaksanu edes vihastua, kesti puolisen tuntia ennen kun alko vituttaa. Soitin sitten isälle, joka sano tulevansa hakemaan. Laitoin jo ulkovaatteet päälle ja odotin etupihan ikkunassa, kun siskolta tulee viesti että se tuleekin käyttämään mua 11 jälkeen siellä kaupassa. Noh, pääasia että pääsen sinne mahdollisimman nopeasti. Olo on aika helvetin hirveä.

Laitoin pyykit pyörimään ja join vitamiinilitkua, kun en uskalla kofeiiniin tässä olossa koskea, ettei tule paniikkeja. Yritän lisäravinteiden ja mehun voimalla jaksaa iltaan asti, ja touhuta päivällä sen verran että hoitais nuo pyykit ja kissojen laatikot. Jos mitenkään jaksan, imuroin. Mutta vaan jos olo helpottaa ja voimat riittää. Kävin tupakalla, minkä jälkeen istuin kymmenisen minuuttia kasvot käsissä kaksinkerroin, tärisin ja yritin hengittää normaalisti. Mä en yhtään ihmettele että ihmisiä kuolee unettomuuteen...

Päätin ostaa suolapähkinöitä, jos omatunto sallii sen kaupassa. Mittaan niitä pieneen kuppiin läppärin viereen, ihan siltä varalta jos sydän vaatii suolaa tai rasvaa päivän aikana. Mähän en suostu syömään yhtään enempää ennen iltaa. Mun täytyy myös ostaa lisää tupakkaa, en pärjää perjantaihin puolikkaalla topalla.

Mun silmiä kirvelee, ja välillä ne vaan painuu kiinni. Mä olen ihan liian väsynyt. Samaan aikaan mulla on energiaa ja mielenkiintoa touhuilla. En vaan vielä uskalla hirveästi tehdä mitään, koska pelkään ihan oikeasti tuon sydämen kuntoa.. Sydänvian ja rintakipujen kanssa ei kannata pelleillä tai rasittaa liikaa. Varsinkaan kun edes beetasalpaajat ei helpota oireita ollenkaan. Alan touhuamaan sitten kun saan ne lisäravinteet otettua ja olo helpottaa.

Kyllä huomaa että aivot ei toimi ihan täysillä, toistelen asioita, jotka tuntuu mulle tällä hetkellä tärkeiltä. Ihan kun olis kamoissa tai kännissä. Mutta noh, jos joku jaksaa lukea sekavia ja toistelevia sepustuksiani, se on ihan ok.. Mä kuitenkin kirjotan tätä blogia lähinnä itseäni varten, joten välillä tulee sekavaa tekstiä :D Koittakaa kestää xD

Mieliala on muuten alkanut pikkuhiljaa paranemaan... Oon jopa jaksanut jutella taas kavereille facessa jonkun verran.. T:n näkeminen ja sen kanssa juttelu piristi mieltä yllättävän paljon, vaikka en olekkaan enää siihen ihastunut. Se vaan ymmärtää mua paljon paremmin kun muut, ja sille uskallan puhua asioista, mistä en puhu muille, koska tiedän ettei se puhu asioita eteenpäin. :)

Loppuun vielä pakollinen thinspopläjäys: